Vammaisena, silti yhdenvertaisena

Virvelinranta_003_c.jpg

Viime keskiviikkona kokoontui Virvelinrantaan kirjava joukko uteliaita ihmisiä pyörätuolilla, rollaattorilla ja omin jaloin sisään astellen. Uusi palvelukeskus teki vaikutuksen: valoa, avaruutta, värejä, monenmuotoisia tiloja niin vammaisten kuin terveiden käyttöön. Upeaa, että tällainen talo on saatu Hämeenlinnaan!

Hämeenlinnan Kristillisdemokraattien järjestämän illan teemana oli vammaisen selviytyminen itsenäiseen elämään. Kansanedustaja Päivi Räsänen muistutti, että itsenäisyydessä on kyse myös taloudellisesta itsenäisyydestä. Valitettavasti vammaiseksi syntyminen merkitsee usein köyhyyteen syntymistä. Tutkimusten mukaan 80 % Euroopan vammaisista on köyhiä. Niin vammaisten kuin terveidenkin toimeentulon kulmakivi on työpaikka. Vammaisista työikäisistä vain 1/3 on mukana työelämässä, ja heistäkin vain harva saa työstään oikeaa palkkaa – vaikka suorittaisi samat tehtävät kuin terve.

Virvelinranta_Sari.jpg Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas saapui tilaisuuteen opaskoiransa saattamana. Näkövammainen puhuja tiesi, mistä puhuu. Sari Loijas valotti vammaispalvelulakia, joka on Suomessa esimerkillinen moniin muihin maihin verrattuna. Valitettavasti lain tulkinnat kuitenkin vaihtelevat eri puolilla Suomea. Vammaispalvelulain tavoitteena on taata, että vammaisella on yhdenvertainen elämä suhteessa muihin ihmisiin. Se ei ole kohtuuton tavoite. Laki ei kuitenkaan kykene muuttamaan ihmisen asenteita, joissa olisi paljon korjaamisen varaa.

Niin Päivi Räsänen kuin Sari Loijas kiinnittivät huomion vammaisen tärkeimpään oikeuteen, oikeuteen syntyä tähän maailmaan ja saada elää. Sikiödiagnostiikka tähtää kuitenkin vammaisen lapsen syntymän estämiseen. Itsestään selvä olettamus raskauden keskeytyksestä tulee usein yllätyksenä perheelle, joka saa kuulla odottavansa vammaista lasta.

Illan koskettavimmat puheenvuorot käyttivät vammaiset itse. CP-vammainen nuori Helena Arvio keräsi yleisön sympatiat kertomalla taistelustaan opiskelupaikan saamisessa ja jakamalla kuplivan riemunsa päästessään osaksi opiskelijoiden porukkaa.

Virvelinranta_Arja.jpg Liikenneonnettomuudessa lähes 30 vuotta sitten vyötäröstä alaspäin halvaantunut Arja Koiranen puolestaan kertoili uskomattomia tarinoita lukuisista jättimäisistä leikkauksistaan ja niiden jälkeisistä ”palkintomatkoistaan” yksin ympäri maailmaa. Pyörätuoli on ollut jalkojen jatkeena, ja maailma on ollut auki ihmiselle, joka ei ole jäänyt murehtimaan sitä, mitä puuttuu. Liikkuva ja kuntoileva liikuntavammainen totesi olevansa hyväosainen moniin muihin vammaisiin verrattuna ja haastoi myös yleisöä pitämään huolta kunnostaan.

Arjan puheenvuoro toi mieleeni joskus lukemani ajatuksen: ”Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä – kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja”. Olisiko siinä meilläkin jotain opittavaa?

Jätä kommentti

css.php