Perintönä syrjäytyminen

Vappu on juhlittu ja marssit marssittu. Olimme torilla ja Reskalla seuraamassa  sinistä, punaista ja vihreää vapputapahtumaa. Punalippujen liehuessa mietin, kuka marssisi työttömien, pätkätyöläisten, syrjäytyneiden nuorten ja kansaneläkeläisten puolesta.

vappumarssi.jpg

kuva: Pekka Helin 1984

Osallistuin huhtikuussa kahteen mielenkiintoiseen tilaisuuteen, joissa käsiteltiin ihmisryhmien eriarvoistumista ja syrjäytymistä yhteiskunnassamme. Samaan aikaan kun suurella osalla suomalaisista menee entistä paremmin, kasvava väestönosa elää köyhyysrajan alapuolella. Työttömyys- ja syrjäytymiskierre alkaa yhä nuorempana  ja saattaa kulkea ”perintönä” jo kolmannelle sukupolvelle.

Huhtikuun puolivälissä Wetterhoffin auditoriossa järjestettiin Sosiaali- ja terveysalan järjestöfoorumi. Foorumissa todettiin, että kansalaisjärjestöjen eräs tärkeä tehtävä on huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ennalta ehkäisy. Jäin miettimään, miten kunta voisi tässä tehtävässä toimia paremmin yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Sen asiantuntemusta ei ehkä osata riittävästi hyödyntää kunnan päätöksenteossa ja erilaisten hankkeiden suunnittelussa.

Hämeenlinnan Seudun Mielenterveysseuran 27.4. raatihuoneella järjestämässä tilaisuudessa pohdittiin työttömyyden monia kasvoja. Ne kasvot ovat köyhyyden ja syrjäytymisen synkistämät. Tutkija Jouko Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta oli huolestunein ylisukupolvisesta syrjäytymisestä, johon hyvä mallioppiminen saadaan jo kotona.

Syrjäytymiskehitys alkaa usein varhaisella iällä. Lapsuusperheen köyhyys, koulukiusatuksi tuleminen ja toistuvat epäonnistumisen kokemukset muokkaavat maaperää syrjäytymiselle. Koulupudokkaista kasvaa helposti ”EKTH-sukupolvi” jolla Ei ole Koulutusta, Työtä, Harjoittelupaikkaa.

Kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneiden miesten asialle omistautunut lääkäri ja poliitikko Ilkka Taipale varoittaa seurauksista, jotka uhkaavat yhteiskuntaa, ellei köyhien asemaa paranneta. Hänen mukaansa Suomen pahin turvallisuusuhka ovat yksinäiset, syrjäytyneet 30-40-vuotiaat miehet.

Syrjäytyminen on yksi tämän hetken kaikkein vakavimpia haasteita, johon tulisi paneutua niin valtion kuin kunnan tasolla. Se on ennen pitkää uhka myös yhteiskuntarauhalle, jopa täällä Hämeenlinnassa. Mitä aiomme tehdä?

4 kommenttia artikkeliin “Perintönä syrjäytyminen”
  1. avatar Risto sanoo:

    Hei!

    Tämä on tosi tärkeä asia. Ihmettelen, ettei kukaan muu poliitikko ei ole kommentoinut tätä juttua. Suomeen on kohta tulossa kahden kerroksen väkeä niin kuin eräässä vanhassa televisiosarjassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta ei tämä näinkään voi jatkua. Osa porukasta putoaa kelkasta jo ennen kuin ennättää edes kyytiin.

    Sekin on pielessä kun puhutaan työurien pidentämisestä loppupäästä. Kyllä niitä uria pitäisi mieluummin pidentää sieltä alkupäästä. Jos nuoret ei saa töitä, niin ei ne opi koskaan töitä tekemäänkään. Kotona makaaminen ei tee hyvää kenellekään. Joitain oppisopimus paikkoja pitäisi ainakin olla että pääsisi työelämään kiinni. Kai nämä on enemmän hallituksen ja eduskunnan asioita, mutta kyllä kunnan tasollakin pitäisi jotain tehdä.

    t. Risto

  2. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Risto!

    Kiitos kommentista. Olen aivan samaa mieltä, että sekä valtion että kunnan tasoilla olisi nyt tehtävä kaikki mahdollinen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

    Nuorten työttömyys on kasvanut vauhdilla. Alle 25-vuotiaita työttömiä on 40 % enemmän kuin vuosi sitten. Mielenterveyden keskusliiton mukaan nopeasti kasvaneella nuorisotyöttömyydellä on vakavia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen. Kun ihminen ei pääse kunnolla elämän alkuun, usko tulevaisuuteen alkaa helposti horjua. Nuorilla mielenterveyssyyt ovat kolme kertaa muita eläkkeelle siirtymisen syitä yleisempiä.

    Mitä sitten pitäisi tehdä? Ainakin tulisi huolehtia, ettei yksikään nuori jää ilman ammatillista koulutusta. Jokin seurantajärjestelmä täytyy kehittää peruskoulunsa päättäneille. Tärkeää on myös koululaisten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmiin puuttuminen ajoissa, oppisopimuskoulutuksen lisääminen, nuorisotyöpajojen vakinaistaminen jne. Nuorten työllistämistä voisi myös tukea sellaisella lakimuutoksella, että työnantaja vapautetaan alle 25-vuotiaan nuoren palkan sivukuluista ensimmäisen vuoden aikana.

    Mietin myös monisukupolvista työttömyyttä. On aikamoinen roolimalli, jos nuoren kotona molemmat vanhemmat ovat työttömänä, eikä kotoa kukaan lähde aamulla töihin. Yhteiskunnan tulisi taata työtä ainakin toiselle vanhemmista.

    Tässä joitain ajatuksia nuorten kohdalta. Muut syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät vaatisivat oman pohdintansa, mutta aivot eivät enää tänään toimi. Öitä!
    t. Teija

  3. avatar Duunari sanoo:

    Ongelmat nähdään jo alaluokilla, mutta niihin ei puututa. Yleensä sosiaaliviranomaiset ja koulu eivät uskalla puuttua näihin perheisiin, joissa todellinen ongelma piilee. Molemmat vanhemmat esim. alkoholisteja tms. Toki keinot aika vähissäkin. Tämän asian ratkaiseminen vaatii todella paljon resursseja ja sitä myöten myös rahaa.
    Monestii jos molemmat vanhemmat työttömiä, ei työttömyys ole se ongelma, vaan joku muu.

  4. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Olen opettaja ja allekirjoitan sen, että ongelmat ovat näkyvissä jo alaluokilla. On tutkittu, että 8-vuotiaan käytöshäiriöt korreloivat voimakkaasti epäsosiaaliseen ja jopa rikolliseen käyttäytymiseen aikuisiässä. Oireileva lapsi tarvitsisi siis apua heti.

    Kyllä koulu yrittää puuttua parhaansa mukaan ongelmiin, mutta koulun keinot ovat rajalliset. Usein ne perheet, jotka eniten tarvitsisivat apua, ovat kaikkein haluttomimpia yhteistyöhön koulun kanssa. Opettajan velvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos hän havaitsee heitteillejättöä tai muuta vakavaa. Koulu yrittää tarjota lapselle turvallisen ja lapsen kasvua tukevan ympäristön edes niiden muutamien tuntien aikana, jotka lapsi viettää koulussa. Valitettavasti se on sitä vaikeampaa, mitä suurempi ja levottomampi oppilasryhmä on.

    On totta, että työttömyys on joskus seuraus muusta ongelmasta. Valitettavasti asiat korreloivat keskenään, vahvistavat toinen toistaan ja syrjäytymiskehitystä. Siksi ulkopuolista apua tarvitaan – mielellään jo ennen kuin ollaan huostaanottotilanteessa.

Jätä kommentti

css.php