Sairaus-, arvaus- vai terveyskeskus…?

vastaanotolla.jpg Terveyden ja toimintakyvyn lautakunta piti keskiviikkona yhteisen seminaarin terveyskeskusliikelaitoksen johtokunnan kanssa. Seminaarin teemana oli perusterveydenhuollon kehittäminen Hämeenlinnassa.

Terveyskeskusliikelaitoksen toimitusjohtaja Risto Mäkinen  kuvaili tyypillistä vastaanotolle saapuvaa potilasta: keski-ikäinen nainen, jolla on ylipainoa, kakkostyypin diabetes, särkyä, unettomuutta ja masennusta. Todennäköisesti potilas lähtee vastaanotolta mukanaan särky- tai unilääkeresepti. Sopii kysyä, saavutettiinko lääkärikäynnillä mitään  terveyshyötyä.

Terveyskeskukset on aikanaan perustettu edistämään kansalaisten terveyttä, mutta vuosien varrella toiminta on yhä enemmän muuttunut sairauksien hoitamiseksi ja oireiden lievittämiseksi. Terveyskeskusten tehokkuutta mitataan hoitosuoritteiden määrällä, kun oikeampaa olisi mitata tuotettua terveyshyötyä. Ennalta ehkäisevä työ hautautuu korjaavan työn alle ja pieni avainasiakkaiden joukko kuluttaa suurimman osan resursseista.

Sitra julkaisi vuosi sitten raportin ”The Finnish Health Care System: A Value-Based Perspective”, joka tuo esille Suomen terveydenhuollon kehittämisen kulmakivet.  Raportti soveltaa professori Michael Porterin terveyshyödyn mallin Suomen olosuhteisiin. Uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä pelin säännöt on laadittu niin, että kaikkien toimijoiden yhteinen maali on mahdollisimman tehokas terveyden tuottaminen.

Hämeenlinnan terveyskeskusliikelaitos on oikeilla jäljillä suunnatessaan katseen kohti terveyshyödyn tuottamista. Tavoitteena tulee yksiselitteisesti olla potilaan terveyden lisääminen. Olennaista on vahvistaa asiakkaan asemaa ja omaa roolia terveytensä vaalijana. Painopistettä on vihdoin siirrettävä sairauksien hoidosta niiden ennalta ehkäisemiseen.

5 kommenttia artikkeliin “Sairaus-, arvaus- vai terveyskeskus…?”
  1. avatar Sari R sanoo:

    Jospa tehtäisiin tosiaan niin että siirryttäisiin sairaudenhoidosta terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Erkki Torppaa siteeratakseni nyt on nähty että virran loppupäähän satsaamalla (oireita hoitamalla) rahat ei ikinä riitä eikä saada riittävän hyvää aikaiseksi vaan siirretään oikeasti se panos sinne alkupäähän. Nyt sitten tietysti hetken aikaa on murrosvaihe, jonka aikana hetkeksi tarvitaan panosta molemmissa kohdissa, mutta rivakasti, rivakasti on siirrettävä painopistettä.
    Tämä on sitä samaa rakenteellista uudistusta jota meidän on tehtävä paremman tulevaisuuden takia. Samaa tehdään vanhusten huollossa, siirretään resursseja kotihoitoon ja kuntouttavaan työotteeseen. Eli back to basics…
    Terveyshyöty on hyvä juttu, uusilla sanoilla kansanterveystyö ja sen edistäminen. Kova juttu on uskaltaa puuttua.
    Kokonaisvaltainen strateginen ohjaaminen koko kaupungin tasolla terveyden edistämiseen on kaikista tärkeintä. Siihen liittyy myös mm keskustelu liikunta-avustuksista, koululiikunnasta ja vaikkapa ateriapalveluista.
    Ja siinä Teija osuit naulan kantaan: ”Olennaista on vahvistaa asiakkaan asemaa ja omaa roolia terveytensä vaalijana.”

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei!
    Seminaari oli lämminhenkinen, vaikka tilaajat ja tuottajat olivat saman pöydän ympärillä tai ehkä sen takia.
    Kuntalaisille uusi tyyli tulee aiheuttamaan närkästystä, mutta muutamassa vuodessa oman terveyden vaalimisen asenne muuttuu -toivottavasti. Kun potilas hakee masennukseen reseptiä ja saa sellaisen: kaksi tuntia liikuntaa päivässä, voi siinä hämmästys ensi alkuun olla suuri. Toinen seikka on sairaanhoitajien arvostuksen ja työn nostaminen paremmin esiin terveyskeskuksissa.
    Yleisönosastokirjoituksia odotellessa t. Hessu K.

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Sari ja Heikki!

    Kiitos kommenteista! Joo, iso haaste on edessä kansalaisten saamisessa hoitamaan omaa terveyttään. Monelle kun pilleriresepti ja sairausloma ovat niitä asioita, joita terveyskeskuksesta tullaan hakemaan.

    Olen miettinyt, miten ihmeessä terveydenhuollon varat tulevat jatkossa riittämään, jos kansanterveys rapautuu tätä vauhtia missä nyt mennään. Monet nuoret aikuiset ovat sairaalloisen ylipainoisia ja heitä odottaa diabetes, tuki- ja liikuntaelinten sekä verisuonten sairaudet jo varhaisessa keski-iässä. Lisäksi masennus ajaa yhä enemmän väkeä ennenaikaiselle eläkkeelle.

    Palaverissa mainittu ryhmämuotoinen ohjaus ja vertaistuki voisi olla hyvä apu elämäntapamuutokselle. Kaikenikäisen väestön liikuntamahdollisuuksien lisääminen on myös parasta ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.

    Yleisönosastoon pitäisi tosiaan kirjoittaa ja haastaa väkeä mukaan terveystalkoisiin. Terveyshyötymallin avaaminen suurelle yleisölle tulee kyllä vaatimaan useammankin kirjoituksen…

    Hyvää ja liikkuvaista viikonloppua. Älkäähän liukastelko!

    t. Teija

  4. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Teija

    Kirjoitat totuudenmukaisesti ”Kaikenikäisen väestön liikuntamahdollisuuksien lisääminen on myös parasta ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.”

    Liikunta ja elämäntavat ovat lisäksi HALVINTA ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Ylivoimaisesti suurimman osan liikunnan käytännön järjestämisestä sekä siihen liittyvästä ”ryhmämuotoisesta ohjauksesta sekä vertaistuesta” organisoivat kolmannen sektorin erilaiset yhteenliittymät: urheiluseurat, nuorisojoukot, työpaikkapoppoot, eläkeläisryhmät…

    Milloin järjestäytynyt yhteiskunta oikeasti tunnustaa tämän työn taloudellisenkin merkityksen, eikä jätä näitä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon puolesta työtä tekeviä oman onnensa nojaan?

  5. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Tervehdys Seppo!

    On totta, että yhteiskunta ei ehkä kunnolla ymmärrä kolmannen sektorin merkitystä ja arvoa. Liikuntaseurat, eläkeläisjärjestöt, seurakunnat ja yhdistykset tekevät äärettömän arvokasta ennaltaehkäisevää työtä, jolle kukaan ei varmaan koskaan pysty laskemaan hintaa.

    Ongelma on varmaan siinä, että ennalta ehkäisevälle työlle ei yleensäkään pystytä laskemaan hintaa. Ei voida tietää, mitä olisi tapahtunut, jos kyseistä toimintaa ei olisi järjestetty. Tämä koskee niin lasten ja perheiden parissa tehtävää ennalta ehkäisevää työtä kuin toimintaa ikäihmisten parissa. Huostaan otetulle nuorelle tai petipotilaaksi joutuneelle vanhukselle voidaan laskea hinta, mutta ei niille X-määrälle ihmisiä, jotka jonkin ennaltaehkäisevän toiminnan ansiosta eivät sairaalaan/laitokseen/eläkkeelle joutuneekaan…

    Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat eivät kaipaa itselleen palkkioita, eivätkä usein edes kulukorvauksia. Olisi kuitenkin kohtuullista, että esim. tilavuokria ei perittäisi lapsia ja eläkeläisiä liikuttavilta ja aktivoivilta järjestöiltä.

    Hyvää lauantai-illan jatkoa!

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php