Varjele vakainen Luoja

Kalevala.jpg Tänä vuonna vietämme Kalevalan juhlavuotta. Suomalaisten kansalliseepos täyttää 175 vuotta Kalevalan päivänä 28.2.2010. Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835. Elias Lönnrot kokosi runokokoelman niistä kansanrunoista, joita hän merkitsi muistiin runonkeruumatkoillaan Suomessa sekä Vienan ja Aunuksen Karjalassa. Lönnrot antoi kokoelmalle nimeksi ”Kalewala  taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista”.

Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan  ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja.

Kalevala on poikkeuksellinen teos sikäli, että sillä on ollut tärkeä rooli suomalaisen kansallistunteen luojana ja se on vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin. Kalevalalla on edelleen vaikutusta nykysuomalaisen ajatteluun ja mielikuviin. Näin on niidenkin kohdalla, jotka eivät ole Kalevalaa koskaan lukeneet ja joita eepos ei erityisesti edes kiinnosta. Kalevalaiset ihmiskohtalot ja -tyypit eivät ole vieraita tämän päivän Suomessakaan. Lemminkäinen on häikäilemätön sankari ja naistenmies. Kullervo  on  kaltoin kohdeltu orpolapsi, josta ei julman lapsuuden takia koskaan kasva tasapainoista ja onnellista ihmistä.

Kalevala sisältää arvokasta tietoa suomalaisten ja karjalaisten vanhoista uskomuksista ja myyteistä. On mielenkiintoista havaita, että pakanuuden ajan suomalaisillakin on aavistus kaiken yläpuolella olevasta Jumalasta, joka on luoja ja maailmankaikkeuden ylläpitäjä. Kalevalan 43. runoon sisältyvä Väinämöisen rukous on  yhtä ajankohtainen tänään kuin kerran savupirtissä laulettuna:

Anna Luoja, suo Jumala
anna onni ollaksemme.

Hyvin ain’ eleäksemme,
Kunnialla kuollaksemme.

Suloisessa Suomenmaassa
Kaunihissa Karjalassa!

Varjele, vakainen Luoja
Kaitse, kaunoinen Jumala,

Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna,

Aina yöllisnä tukena,
Päivällisnä vartiana.

9 kommenttia artikkeliin “Varjele vakainen Luoja”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Teija!
    Hämäläisen miehen rukous kuuluu:
    Niinkus Tiärät!
    Terv. Hessu K.

  2. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Moi Hessu!

    Mitenkäs sen paremmin sanoisi 🙂

    t. Teija

  3. avatar Jari Mäkelä sanoo:

    Tervehdys Teija !

    Kalevala on tosi hieno teos – monelle suomalaiselle tosin varmaan vieraaksi jäänyt. Minulla oli juuri vähän aikaa sitten kirjastosta lainassa Kalle Holmbergin ohjaama televisiosarja; Rauta-aika DVD:nä. Juonessa kuljetetaan vivahteikkaasti Kalevalaa, Suomalaista sielun maisemaa ja kansakuntamme kohtalon hetkiä käsi kädessä. Lopputulos on mielestäni upea läpileikkaus suomalaisuuteen, niin että kokemus on mielestäni jopa terapeuttinen. Suosittelen ainakin niille jotka eivät aikanaan sitä televisiosta nähneet.

  4. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Huomenta Jari!

    Rauta-aika on katsomisen arvoinen elokuva. Sehän on vuonna 1982 YLE TV2:lle valmistunut neliosainen draamasarja. Rauta-aika on ottanut vaikutteita Kalevalasta ja keskeisenä juonena on taistelu rahaa lyövän Sammon hallinnasta. Rahastahan tässä maailmassa aina taistellaan… Mutta kuten sanoit, teos luotaa hienosti suomalaista sielunmaisemaa ja kansakuntamme kohtalon hetkiä.

    Tässä on vielä esittely pari vuotta sitten ilmestyneestä DVD:stä:
    http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/article281329.ece

    Hyvää loppuviikkoa ja Kalevalan päivää, joka on myös suomalaisen kulttuurin päivä!

    t.Teija

  5. avatar Heikki Notko sanoo:

    Hei Teija!
    Olen kanssasi samaa mieltä. Kalevalan merkityksestä meille Suomalaisille ja Suomalaisuudelle. Ennenkaikkea Suomalaiselle kulttuurille, joka on saanut paljon vaikutteita Kalevalaisuudesta!
    Sen johdosta ja kunniaksi haluan muistaa Sinua, ja muitakin jotka lukevat blogejasi. Omalla runollani.

    HELMIKUU
    Helmikuussa jäähelmet hohtaa,
    silloin suojasää ja pakkanen kohtaa.
    Öisin on pimeää ja pakkasta,
    päivisin jo lämmintä ja aurinkoista.

    Kun aurinko kirkkaasti loistaa,
    se talven kaamoksen poistaa.
    Vielä on paljon lunta maassa,
    talojen katoilla ja puiden oksilla.

    Laskiaisena mäkiä lasketaan,
    syödään hernerokkaa, että paastota jaksetaan.
    Jälkiruuaksi laskiaispullia syödään,
    tai Runebergin torttua, — ja kahvia juodaan.

    Kynttilänpäivänä kynttilät siunataan,
    ja Marian puhdistuspäivää muistellaan.
    Kun vietetään ystävänpäivää,
    silloin ei ole, murhetta ei huolenhäivää.

    Joa on Matinpäivänä suojasää,
    se varhaista kevättä tietää.
    Jos taas, kovasti pakastaa,
    silloin kesällä on aurinkoista ja poutaa.

    Elias Lönnrot runot kävellen keräsi,
    Kalevala kirjaan tarinat penäsi.
    Hämeenlinnassaapteekkiapulaisena oli vaan,
    teki sitten suurtyön, jota kunnioitetaan!

    Kun Riitan päivä kuukauden aloittaa,
    niin Onnin päivä sen lopettaa.
    Kalevalan päivänä liputetaan,
    ja Suomalaista kulttuuria juhlitaan.

    Heikki Notko.

    Oikein hyvää kevään odotusta Sinulle, ja voimia vaativassa työssäsi!

  6. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Terve Heikki!

    Kiitos hauskasta Helmikuu-runosta! Tämän voisi lukea koulussa oppilaille esimerkkinä riimiparien nikkaroinnista. Kuun alussa vietettiin Runebergin päivää ja näitä ruuneperejä näyttää asuvan täällä Hämeenlinnassakin… En ole ennen huomannutkaan, että helmikuussa on niin monta juhlapäivää.

    Suomalainen kulttuuri on tosi monimuotoista ja rikasta. Se ei ole vain niin sanottua korkeakulttuuria, vaan kaikkea hengen tuotetta laidasta laitaan. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä…

    Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta! Nautitaan tänään ihanasta auringonpaisteesta!

    t. Teija

  7. avatar Heikki Notko sanoo:

    Hei Teija!
    Kiitos myönteisestä palautteesta! Sitä ei koskaan saa ainakaan liikaa. Meissä Suomalaisissa taitaa olla se sisäänrakentunut vika tai puute, että me emme osaa, tai halua antaa hyvää myönteistä palautetta. Negatiivista kylläkin.
    Runoani saa ilman muuta lainata ja hyödyntää.
    Kävimme muuten puolisoni Marja-Liisan kanssa Keskiviikkona Lammin kirjastolla. Siellä on aivan upea kirjasto. Siellä on Hannu Rasirannan luontoaiheinen valokuva näyttely. Häneen tutustuimme aikoinaan työttömien toimistolla, Sibeliuskadulla. Varmaan Henrik muistaa hänet.
    Siellä on myös Lammin erään alakoulun oppiladen tekemiä pienimuotoisia runoja näytteillä. Kannattaa käydä tutustumassa. Samalla reissulla voi käydä myös Lammin uudessa uimahallissa, uimassa ja saunomassa.
    Tässä vielä eräs runoni, ilahduttamaan Sinua ja blogisi lukijoita.

    TALVIPÄIVÄ
    Auringon valo hangille hohtaa,
    päivän kirkkaus, lumukiteet kohtaa.
    Kiteet kimaltavat timannttien lailla,
    olo on kuin lapsena, huolta vailla.

    Silloin oli aina talvisin paljon lunta,
    herättyään näki se ei ollut unta.
    Lunta oli puissa, pensaissa ja maassa,
    sitä oli pihoilla, pelloilla ja lehmihaassa.

    Paljon ulkona oltiin ja hiihdettiin,
    lumipalloja, lumiukkoja ja lumilinnoja tehtiin.
    Lämpimät vaatteet piti pukea päälle,
    mäkiä laskettiin, tehtiin napakelkka jäälle.

    Vanhana ei enää uskalla laskea mäkeä,
    mutta se ei suinkaan ole häpeä.
    Nyt voi hiihdellä, järvien jäällä,
    se sujuu rauhallisesti, sopivalla säällä.

    Hiihtäessä mieli lepää, rauhoittuu,
    arjen asiat, kiireet, murheet, unhoittuu.
    Keho saa kuntoa, mieli virkistyy,
    aivot saa happea, ajatus herkistyy.

    Heikki Notko

    Hyvää kevättalvea ja tulevan kevään odotusta!
    PS. Minulla on omat blogisivut: heikkinotko.

  8. avatar Heikki Notko sanoo:

    PS. Tuli näköjään ainakin yksi kirjoitusvirhe!
    Ensimmäisessä säkeistössä pitäisi lukea ”lumikiteet”, eikä suinkaan, lumukiteet.

  9. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Terve Heikki!

    Kiitos taas runostasi! Talvipäivä -runoa lukiessa mieli lepää ja rauhoittuu, vaikkei edes lähtisi hiihtämäänkään 🙂

    Enpä ole vielä ehtinyt tutustua Lammin kirjastoon sen paremmin kuin uimahalliinkin. On meillä täällä uudessa Hämeenlinnassa kotiseuturetken kohteita! Suunnittelin juuri KD:n ensi kesän retkeä, joka on tällä kertaa kotiseuturetki Lammin, Tuuloksen ja Hauhon keskiaikaisiin kivikirkkoihin ja kartanoihin. Totesin, että jo yksistään Hauholla olisi enemmän nähtävää kuin yhtenä päivänä ehtii tutustua. Miten voi yhdessä maalaispitäjässä olla sellainen määrä kartanoita…?

    Hyvää pyhää ja huomista Kalevalan päivää!

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php