Lasten ja nuorten pahoinvoinnista hyvinvointiin

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Moni miettii, mistä ihmeestä kasvava pahoinvointi johtuu ja mitä sille voitaisiin tehdä. Miksi Jesse lyö kavereitaan jo päiväkodissa? Miksi lukiolainen surmaa luokkatovereitaan? Miksi nuoret tytöt ahdistuvat ja masentuvat?

Lasten ja nuorten pahoinvointi heijastanee yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä. Maailman tuska ja perheiden monitahoiset ongelmat siirtyvät aikuisista lapsiin. Väärillä esikuvilla ja vaikutteilla on suuri merkitys. Kuitenkin tärkeintä on se turva tai turvattomuus, jota lapsi ja nuori saa kokea omassa lähipiirissään kotona ja koulussa. Perusta tulevalle psyykkiselle hyvinvoinnille – tai pahoinvoinnille – luodaan jo varhain lapsuudessa.  Jokaisen lapsen tulisi saada rakkautta ja rajoja kotona, hyväksyntää kaveripiirissä ja onnistumisia koulumaailmassa. Aina asiat eivät kuitenkaan mene näin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä. Suurinta osaa lasten ja nuorten masennuksista ei osata tunnistaa riittävän ajoissa ja ne jäävät vaille hoitoa. Silti psykiatrista sairaanhoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alkuun verrattuna.  On pysähdyttävää, että viidesosa suomalaisista nuorista sairastaa masennusta ja itsemurha on alle 25-vuotiaiden yleisin kuolinsyy. Kuitenkin vain murto-osa nuorista ahdistus- ja depressiopotilaista on hoidon piirissä.

Masentunut nuori.jpg

Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Lain tavoitteena on siirtää lastensuojelutyön painopistettä varhaiseen tukeen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Hyvä työväline on Hämeenlinnassa laadittu lastensuojelusuunnitelma. Suunnitelman mukaan Hämeenlinnaan tulee saada riittävästi matalan kynnyksen palveluita.  Samoin todetaan, että kouluilla annettavaa tukea on syytä lisätä ja tehostaa. Varhaisvaiheen palvelujen puutteesta seuraa vaikeutuvia ongelmia, kiireellisiä kodin ulkopuolelle sijoittamisia ja kalliita huostaanottoja. Tavoitteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja laaja-alainen yhteistyö varhaisen tuen järjestämisessä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Toivottavasti nämä hyvät suunnitelmat ja tavoitteet eivät jää vain paperille. Ennaltaehkäisy vaatii rahaa, mutta ongelmien korjaaminen monin verroin enemmän. On arvioitu, että yhdenkin nuoren syrjäytyminen työuralta ja elämästä  maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Inhimillisiä kärsimyksiä ei voi rahassa mitata.

Jokaisen on hyvä tietää, että on olemassa monia lapsen psyykettä suojaavia ilmaisia tekijöitä. Lasta ja nuorta auttaa, jos lähipiirissä on ainakin yksi läheinen,  turvallinen ja hänestä aidosti kiinnostunut aikuinen. Tällainen turvallinen aikuinen voi olla kuka tahansa meistä.

9 kommenttia artikkeliin “Lasten ja nuorten pahoinvoinnista hyvinvointiin”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Teija!
    Totta puhut.
    Yksi hienoimmista kohdista puhemies Niinistön avauspuheessa tänään..
    Hän muistutti yhteishengestä aikoinaan, ”kaveria ei jätetä.”
    Niinistö vetosi aiheellisesti, ettei lapsia myöskään pidä jättää.
    T. Riitta

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Teija!
    Alakouluikäisten henkisestä pahoinvoinnista ei voi syyttää muita kuin vanhempia. Ilmeisesti hekin voivat pahoin, henkisesti ja muutenkin. Kumpia autetaan: lapsia vai vanhempia? Meillä on yhteiskunta jotenkin nyrjähtänyt, ja kaikki eivät pysy mukana, vaikka olisi yritystäkin.
    Autetaan aina, kun voidaan. Se taisi olla tuon Riitankin isäukon motto.
    Ollaan hyviä toisillemme t. Hessu K.

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Terve Riitta ja Hessu!

    Ja Riitalle ihan ensiksi myöhästyneet onnittelut maanantaisen Riitan-päivän johdosta! Meillä onkin nimpparit samalla viikolla…

    On totta, että vanhempien pahoinvointi ja ongelmat heijastuvat lapsiin varsinkin alakouluiässä. Apua tarvitsevat varmasti sekä lapset että vanhemmat. Jos vanhemmat kamppailevat omien kriisiensä keskellä, ei voimia riitä lapsen asioista huolehtimiseen. Ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä tapahtuu kaikenlaisessa perheen hyväksi tehtävässä työssä.

    Meitä muita aikuisia tarvitaan avuksi varsinkin niissä perheissä, joissa arjen pyörityksestä vastaa vain yksi aikuinen. He ovat usein arjen sankareita, mutta mahdottomiin ei kukaan pysty.

    t. Teija

  4. avatar kuikkeli sanoo:

    Teija kirjoittaa:
    ”Ennaltaehkäisy vaatii rahaa, mutta ongelmien korjaaminen monin verroin enemmän. On arvioitu, että yhdenkin nuoren syrjäytyminen työuralta ja elämästä maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Inhimillisiä kärsimyksiä ei voi rahassa mitata.”

    Ei taida riittää valtion eikä kuntien raha suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseen, koska ylimääräiset rahat kanavoidaan fiiliksen mukaan maahanmuuttobisnekseen, jonka jälkeen ei rahaa enää jää suomalaisille lapsille ja nuorille, mielenterveystyöhön, vanhuksille jne.. Suomalainen hyvinvointivaltio on pelkkä kulissi, jonka romahtaminen on enää ajan kysymys (eli kun velkaa ei enää myönnetä ulkomailta). Valtion talous on ollut jo useamman vuoden alijäämäinen. Valtion velka on noin 60 miljardia euroa. Samaan aikaan suomalaisten verovaroja lahjoitetaan holtittomasti mm. tehottomaan kehitysapuun, mahdollisen ilmastonmuutoksen torjumiseen ja kehitysmaiden ilmaston parantamiseen.

    Eduskunta on kuin Sirkus Finlandia, jonne aikuiset ihmiset tulevat puolentoista kuukauden lomalta perseilemään puheenjohtajavaaleihin. Syy perseilyyn oli se, että kansanedustajat kiukuttelivat kuin pienet lapset siitä, että eduskunnan puhemies, Sauli Niinistö, oli karsinut eduskunnan budjettia neljällä prosentilla.

  5. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Ylen uutiset tänään:

    Nuorten mielenterveyden hoito kärsii pirstaleisuudesta

    Nuorten mielenterveyshäiriöiden hoito on huonosti koordinoitua ja pirstaloitunutta, toteaa Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian kokoama asiantuntijaryhmä. Ryhmä korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä, sillä nuorten hoitamattomuus on kalliimpaa kuin hoito.

    Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian kokoaman asiantuntijaryhmän mukaan riittävän pienet ja pysyvät koululuokat sekä oma kouluterveydenhuolto turvaisivat kehitystä. Asiantuntijoiden mielestä myös nuorten sijoittamista laitoksiin tulisi vähentää.

    Asiantuntijat kritisoivat nykyistä käytäntöä, jossa voimavaroja tuhlataan huonosti koordinoituun työhön ja nuoria sijoitetaan laitoksiin jopa tarpeettomasti.

    Asiantuntijat ehdottavat, että nuorten käytöshäiriöiden hoitoon tulisi laatia hoitosuositus.

    Noin joka viides nuori kärsii jonkinasteisesta mielenterveyshäiriöstä. Nuorten pärjäämistä edesauttavat sosiaalinen tuki, hyvä kohtelu sekä nuoren omat ongelmanratkaisutaidot.

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Teija!
    Nuorten syrjäytyminen on suurempi ongelma kuin ehkä ymmärrämmekään, tai ainakin se on työnantajille.
    Poikani, joka joulukuussa täytti 15, oli marraskuussa pakollisella palkattomalla Tet-kurssilla. Se tarkoittaa työelämään tutustumista. Poika teki viikon 6-tuntista työpäivää yksitoikkoista vaihetyötä. Työtehtävät vaihtuivat päivittäin. Perjantaina hän sai ison rasian suklaakaramelleja ja lupauksen kesätyöpaikasta, jos kiinnostaisi.
    Otin hieman asiasta selvää, koska lapsilisän saajan ei mielestäni tarvitse käydä palkkatöissä, ja koska mediasta olin saanut vaikutelman, että kesätyöpaikat olisivat vähissä.
    Sain tietää, että aika iso osa tuon ikäisistä ja etenkin pojista istuvat myssy päässä ja stereolaput korvilla töissä, eikä heihin saa minkäänlaista kontaktia. Vaikea on olla työnantajankin asemassa tuollaisessa tilanteessa.
    Vuosi sitten tapasin Vaakunan saunassa kymenlaaksolaisen rakennusalan kouluttajan, joka heitti keikkaa Hamkissa. Hän oli huolissaan, koska parikymppisillä miehillä ei ollut minkäänlaisia haaveita elämässään. He rehjustavat ilman minkäänlaista tulevaisuudenkuvaa elämästään.
    Ennen tehtiin hanttitöitä, että saisi auton tai pääsisi omaan asuntoon tai perustaisi perheen. Ilmeisesti tällaiset asiat saa nykyään yrittämättä mitään.
    Sytytyslanka palaa t. Hessu K.

  7. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Moi Hessu!

    On totta, että nuoren syrjäytyminen työelämästä voi johtua myös monista muista syistä kuin mielenterveysongelmista. Monelta nuorelta on oma elämänhallinta hukassa ja siihen kuuluu myös kyky sitoutua säännöllisiin työaikoihin ja vastuun ottamiseen. On vaikea sanoa, kuka tai mikä siihen on syyllinen. Ehkä työn tekemisen ja elämisen malleja ei ole saatu kotoa eikä koulustakaan.Tai sitten hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat antaneet kaiken ilman omaa yrittämistä.

    Ylen uutistoimittaja Leena Rimpeläinen käsitteli samaa asiaa jutussaan 21.1. Voit lukea koko artikkelin tästä, jos kiinnostaa:
    http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/tyoelaman_saannot_nuorilta_hukassa_1382210.html

    Pieni lainaus tekstistä:

    ”Työnantajat arvelevat yhdeksi syyksi nuorten kasvaneeseen avuttomuuteen myös 90-luvun alun lamaa. Työmarkkinoille on tulossa sukupolvi, jonka lapsuuteen kuului vanhempien työttömyyttä. Työelämän perusasioista ei syntynyt kotona käsitystä. Tähän viittaa havainto nuorten jakautumisesta kahteen erilaiseen joukkoon.

    Osa suoriutuu työelämässä hienosti, ammatilliset ja sosiaaliset taidot ovat kunnossa. Mikkola on huolissaan siitä nuorten joukosta, joka haparoi ummikkona aikuisuuden ja työelämän oudossa maailmassa eikä tunne sen sääntöjä.
    – Näitä nuoria on yhä enemmän, ja siksikin toivon, että kouluissa kiinnitettäisiin nykyistä vakavammin huomiota asiaan. Ammattioppilaitoksessa viimeistään tähän pitää tarttua, sillä se on viimeinen askel ennen työelämää.”

    Tässä taas lisää haastetta koulumaailmalle. Vanha kunnon oppiaine nimeltä ”kansalaistaito” saisi kuulua kaikkien luokka-asteiden ja oppilaitosten opetussuunnitelmaan.

    Onnittelut sinulle, kun olet osannut kasvattaa pojastasi työtä pelkäämättömän! On vissiin ollut malli kotona…
    t. Teija

  8. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Luin tuon Ylen toimittaja Rimpeläisen jutun. Siinä oli yksi avainlause
    ”opettajan on oltava aikuinen ja auktoriteetti, ei kiva kaveri”
    Se sopii erittäin hyvin vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen myös.
    Ei tarkoita diktatuuria, mutta tietyt rajat pitää vetää, jotta kersat tuntevat olonsa turvalliseksi.
    Tästä taas joku ottaa nokkiinsa,
    minusta lasten kasvatus liippaa läheltä koiran tapa-kasvatusta.
    Kunhan muistamme lopettaa sen kasvatuksen DNAn aikuistuttua, ettei levy jää päälle.
    Kuuntelemisen taito on kaikkein tärkein näitä tulevia veronmaksajiamme kasvattaessamme.
    Silti voimme epäonnistua, urheilutermein
    tehdään parhaamme, katsotaan,
    mihin se riittää.
    Riitta

  9. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Moi Riitta!

    Olen aivan samaa mieltä. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuista, joka asettaa rajat ja uskaltaa tuottaa myös pettymyksiä. Se on vanhemman ja opettajankin ikävä tehtävä. Valitettavasti periksi antaminen on usein helpompaa, ainakin sillä hetkellä. Seuraukset maksetaan sitten myöhemmin.

    On kuitenkin olemassa niitä vanhempia, joilla ei ole voimavaroja tai kykyä asettaa rajoja kotona. Silloin lapselle tai nuorelle tulevat jossain vaiheessa vastaan yhteiskunnan asettamat rajat, ja yhteentörmäykset saattavat olla aika kovia.

    Mutta koetetaan tehdä parhaamme. Enempään ei kukaan pysty

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php