Säästöä – vai sittenkään ei?

raha.jpg Talouslaman ahdistelema Hämeenlinna (naapureineen) valmistelee ensi vuoden budjettia ja pohtii säästökeinoja. Mistä leikata, kun ei oikein mistään voisi leikata? Moni puhuu rakenteellisista uudistuksista, mutta ainakaan vielä ei suuria innovatiivisia ideoita ole löytynyt. Lähes ainoa esille tuotu rakenteellinen uudistuskeino tuntuu olevan pienimpien yksiköiden lakkautus. Siinä ei paljoa mielikuvitusta tarvita.

On selvää, että jonkinlaisia muutoksia palveluverkkoon on  tehtävä. Suuria peruskorjauksia vaativia vanhoja rakennuksia ei välttämättä kannata enää korjata. Siitä huolimatta en suostu uskomaan, että kaikki palvelut on edullisinta tuottaa suurissa yksiköissä. Otamme usein huomioon vain välittömät kustannusvaikutukset, vaikka palveluverkon karsimisella on myös merkittäviä kauaskantoisia seurauksia.

Tässä muutamia syitä, miksi haja-asutusalueiden  palveluiden keskittämistä suuriin yksiköihin kannattaa miettiä kaksi kertaa:

  • Yksityisautoilu lisääntyy. Jokaisessa perheessä täytyy olla vähintään kaksi autoa, jotta arki sujuisi joten kuten. Kaikki palvelut kun ovat  kaukana ja julkinen liikenne kovin harvaa. Tavoitteena pitäisi olla yksityisautoilun vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä, mutta tapahtuu juuri päinvastoin.
  • Arki- ja hyötyliikunta vähenee. Minnekään ei pääse kävellen eikä pyörällä, vaan autokyytiä tarvitaan  koulumatkaan, työmatkaan, kauppareissuun, terveyskeskuskäyntiin tai vanhainkotivierailuun. Ylipaino lisääntyy ja terveyskulut kasvavat, kun autossa istutettu sukupolvi ikääntyy.
  • Maaseutukylistä tulee vanhainkoteja. Viimeisen julkisen palvelun, kyläkoulun, sulkiessa ovensa monet lapsiperheet muuttavat pois. Arki maalla on liian hankalaa. Kylille ei muuta uusia asukkaita ja maaseutu tyhjenee pikkuhiljaa.

Niinpä niin. Joku sanoo, että eihän tällaisia näkökulmia voi  nyt ottaa huomioon, kun on taantuma ja kaupungilla rahat vähissä. Jos ei nyt, niin koska sitten?

9 kommenttia artikkeliin “Säästöä – vai sittenkään ei?”
  1. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Täällä kaupungin reuna-alueilla kirjoittamasi on jo arkipäivää. Syrjässä asumisessa on hyvätkin puolensa. Jos työpaikka sattuu olemaan kohtuullisen kävelymatkan päässä, tai on jo työelämästä poissa, eläminen on täällä edullista. Rahaa ei kulu kuin kerran-pari viikossa ruokakauppaan, jos saa kyydin. Tosi on myös, että säästäminen tulee joskus hyvinkin kalliiksi.

  2. avatar iisakki sanoo:

    Moikka Teija,

    Joskus asiat on sanottava niin kuin ne ovat. Yritän muotoilla tämän vähemmän poliittisen korrektisti, jotta ihmiset (ja tietysti etenkin lammilaiset) saavat olla minulle taas vihaisia 🙂

    Jokaisen maaseutukylän asuttuna pitäminen ei vain ole taloudellisesti tai ekologisesti ajateltuna järkevää, ei sitten millään mittarilla. Ajatukset ja kauniit puheet koko Suomen asuttuna pitämisestä pitäisi pikku hiljaa jo unohtaa.

    Hämeenlinnan seudulla koko kuntaliitoksen peruskysymys palveluiden järkevän järjestämisen kannalta oli se, että lähipalvelut keskitetään kuntakeskuksiin ja samalla myös maankäyttö otetaan sillä tavalla hallintaan, että asutus ohjataan kaavoituksen avulla jatkossa näiden kuntakeskusten ja palveluiden läheisyyteen. Tämä tietysti sotii vastaan esimerkiksi Kärpäsen Hannun valtuustopuheita siitä, että ”maanomistajien ikiaikainen oikeus lohkoa maitaan tonteiksi tulee säilyttää”. Ei todellakaan tule. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen entisestään tulee ehdottomasti kaiken järjellisen nimissä pysäyttää.

    Ongelma hajautumisessa kun on se, että sen jälkeen kun ihminen on päättänyt rakentaa asumuksensa jonnekin tiettömien taipaleiden taakse mahdollisimman kauas palveluista, hän alkaa hyvin herkästi vaatia, että yhdenvertaisuuden nimissä ne palvelut olisi tuotava hänen kotiovelleen. Ja se maksaa, paljon. (Tosin nyt on alkanut näkyä myös ilmiötä, että ihmiset, jotka haluavat hakeutua maaseudun rauhaan esim. pääkaupunkiseudulta, ymmärtävät, että se tarkoittaa palveluiden hakemista keskuksista.)

    Niin ikävää ja epäromanttista kuin se onkin, esimerkiksi kyläkoulujen hiipuminen pois Suomesta eheyttää meidän yhdyskuntarakennettamme ja luo paukkuja kehittää parempia ja tehokkaampia palveluja huomattavasti isommalle joukolle.

    Hämeenlinnassa nämä periaatteet on kirjattu kuntaliitossopimukseen liiteasiakirjoineen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on myös strategiamme lähtökohtia. Eheytymisen myötä on sitten mahdollisuus edes joskus luoda toimivaa joukkoliikennettä yms., joka taas vähentää sitä yksityisautoilua ja kahden kärryn tarvetta.

    Eli jos minulta kysytään, onko tarkoitus pitää koko maaseutu asuttuna ja kaikki kylät elinvoimaisina, vastaan, että ei tosiaankaan ole. Meillä on kuntakeskuksissa (Lammi, Iittala, Hauho, Eteläinen, Rengon keskusta jne.) etenkin koulu- ja päiväkotikiinteistöt ja myös vanhusten palveluyksiköt erinomaisessa kunnossa tai ainakin tulossa porkkanarahainvestointien ansiosta sellaiseen kuntoon, ettei paremmasta väliä. Niiden käyttöasteet tulee pitää tapissa ja huolehtia kaavoituksella siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Muuten kymmenien miljoonien eurojen kiinteistömassat ovat olleet tyhmiä investointeja.

    Ihan kaiken kehittämiseen raha ei kuitenkaan riitä, se pitäisi niidenkin valtuutettujen ymmärtää, jotka ovat tinkimättömästi aina kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan.

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Moikka Iisakki!

    Kiitos vastauksestasi! Arvostan sinua siinä, että puhut asiat suoraan ja kerrot avoimesti oman mielipiteesi. Tällä tekstillä et varmasti kerää itsellesi pisteitä maaseudun asukkailta. On kuitenkin ihan hyvä kuulla, mikä on valtuuston puheenjohtajan ”näky” maaseutumme tulevaisuudesta.

    Tekstissäsi on paljon kuntaliitoksessa sovittuja asioita, joihin ei minulla on vastaan väittämistä. Maaseudun lähipalveluiden keskittäminen kunnanosakeskuksiin ja uuden asutuksen ohjaaminen keskusten läheisyyteen on varmasti pitkällä juoksulla väistämätön kehityssuunta.

    En minäkään kannata sitä, että uusia asuinalueita tai kyliä rakennetaan keskelle korpea ja sinne vaaditaan palveluita. On kuitenkin eri asia, kun puhutaan monta sataa vuotta vanhoista kylistä, joissa asutusta on ollut jo keskiajalta lähtien ja jotka ovat edelleen vireitä ja elinvoimaisia. Tällaisia kyliä ovat mm. Kostila ja Kataloinen. Jos kylillä riittää edelleen lapsia, rakennukset ovat hyvässä kunnossa, opettajat päteviä ja homma toimii, niin en näe riittäviä perusteita sille, että kylä ajetaan alas. Sitähän oman koulun lakkauttaminen maaseutukylälle tarkoittaa.

    Ymmärrän toki, että rahaa on kuntataloudessa rajallisesti ja jostain säästöjä on löydyttävä. Kaikki on kuitenkin kovin suhteellista. Keskussairaalan siirtoviivemaksuja on kerääntynyt tänä vuonna jo yli 800 000 euroa. Kaupunki maksaa rahaa siis ihan tyhjästä. Tänään HäSa:ssa kerrottiin, että Tuomelan koulun piharemontti tulee maksamaan 480 000 euroa. Näiden summien rinnalla 100 000 euron vuotuinen säästö yhden kyläkoulun lakkauttamisesta tuntuu aika vähäiseltä, kun vertaa asian vaikuttavuutta kokonaisen kylän elämään.

    Niinpä niin, kyse on arvovalinnoista, mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Näkövinkkeli on kovin erilainen raatihuoneelta ja navetasta.

    Kaukonäköisyyttä sinulle!

    t. Teija

  4. Moi,

    sen verran vielä noista oppilasmääristä ja elinvoimaisuudesta, että jos oikein muistan, Kostilan oppilasennuste vuodelle 2015 näytti 12 ”omaa” oppilasta. Nykyisetkään juuri ja juuri 20:n yläpuolella pyörivät oppilasmäärät eivät mielestäni ole enää riittävästi koulun ylläpitämiseen.

    Itsenäinen Lammin kuntakin suunnitteli pitkään näiden koulujen lopettamista, mutta sieltä ei löytynyt riittävästi päättäväisyyttä ajaa välttämättömiä mutta vaikeita muutoksia läpi.

    Ei koulun lakkauttaminen sitä paitsi tarkoita kylän kuolemaa. Tutustupa vaikka Rengon Kaloisten kylään ja sen omaehtoiseen toimintaan. Valittiin vuoden hämäläiseksi kyläksi kai viime vuonna, eikä siellä tietääkseni omaa koulua ole. Nevilän koulukin lopetetaan ja oppilaat keskitetään (Rengon omilla päätöksillä) uuteen keskuskouluun. Tuskin vaikuttaa kylän vireään elämään.

    Se on muuten virhekäsitys, että siirtoviivemaksut olisivat hukkaan heitettyä rahaa. Se on maksua hoitopaikoista, tosin sakon luonteista. Joka tapauksessa, jos ja kun kaupunki lakkaa rahoittamasta siirtoviivemaksuilla sairaanhoitopiirin taloutta, kaupunki maksaa ylivoimaisesti shp:n suurimpana maksajana samaa rahaa sairaalaan, mutta toisessa muodossa. Useana vuonna siirtoviivemaksut ovat pelastaneet sairaalan talouden 🙂

    Eli siirtoviivemaksuista toki pyritään eroon, mutta melkein saman rahan joudumme maksamaan joka tapauksessa, jossain muualla.

  5. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    No moi taas!

    On selvää, että jos oppilasmäärä jää alle 20:n, ei koulua voi väkisin pystyssä pitää. Pikkukoulujen tulevaisuus tulisi tietysti uudelleen käsittelyyn seuraavalla valtuustokaudella, kun oppilasmääräennusteetkin tarkentuvat. Nyt ymmärtääkseni tehdään vain päätös siitä, noudatetaanko kuntaliitossopimuksessa sovittua kolmen vuoden siirtymäaikaa vai ei.

    Niin kuin aiemmin sanoin, tässä on kyse arvovalinnoista. Minulle kyläkoulut ovat hintansa väärtejä. Rauhallinen ja turvallinen oppimisympäristö on juuri sitä, mitä monet tämän päivän lapset tarvitsivat. En pitäisi ollenkaan huonoja ajatuksena, että muutamia levottomia oppilaita siirtyisi opiskelemaan keskuskoulusta kyläkouluihin. Voisi säästyä yhteiskunnalta muutamia satoja tuhansia terapiaeuroja tulevina vuosina.

    Ps. Rengon kylien elävyyteen vaikuttaa tiettävästi eräs Leppäsen Satu, joka on puuhanaisena yhdessä jos toisessakin tapahtumassa. Valitettavasti kaikkien kylien saduilla ei ole yhtä onnellinen loppu…

  6. avatar pastilli sanoo:

    Heippa vaan Teija ja Iisakki tasapuolisesti,

    olen myös sitä mieltä, että kyllä niitä tontteja voi edelleen perämettästä keskeltä eimitään myydä ja ostaa -mutta ostajan vastuulla. Kuntakeskuksissa on palvelut keskitetysti ja jos vielä senkin jälkeen ostaja haluaa pirttinsä metsään, niin siitä sitten vaan. Tokihan ihmisellä täytyy olla mahdollisuus asua muuallakin kuin kymmenen metrin päässä naapurin kiviseinästä. Eikä esim. Hauhon kaavatontit ole tarpeeksi korpea joillekin kanssaihmisille ;).
    Terkuin maalla asuva Pastilli

  7. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Tervehdys!

    Pastillille:
    Minä en ole tonttipolitiikan asiantuntija, mutta ymmärtääkseni asumme vielä vapaassa maassa ja jokaisella on vapaus valita asuinpaikkansa. Palveluita ei voi korpeen vaatia, mutta kyllä tölli pitäisi saada pystyttää muuallekin kuin asfalttitien reunaan. Kaikkia peltoja en kuitenkaan antaisi tonteiksi lohkoa. No, siitä ei taida olla pelkoa tällä menolla. Meillä on kohta syrjäkylien ja kirkonkylienkin tontit taloineen alennusmyynnissä.

    Mirjalle:
    Joo, syrjäkylillä pärjää parhaiten, kun on samanlainen ostamisfilosofia kuin papallani aikoinaan: ”Ei pidä ostaa sitä mitä tarvitsee, vaan sitä, mitä ilman ei voi olla.”   Eipä ollut papalla kovin usein asiaa kauppaan. Uskon kyllä, että syrjäkylillä asumisessa on monta muutakin hyvää syytä kuin rahan säästyminen.

    Iisakille vielä:
    Tämän päivän Hämeen Sanomissa kerrottiin Veikkolan Päivin työssäoppimispäivistä kunnan eri yksiköissä Lammilla. Ajattelin ehdottaa samaa sinullekin, kun nyt olet hoitovapaalla. Sinullahan on aina tapana tutustua kunnolla asioihin, joista olet päättämässä 😉 .

    Ei muuta kuin pikkuneiti kyytiin ja kiertämään kaikki lakkautuslistalla olevat kyläkoulut! Tuleva koululainenkin voisi ilmaista mielipiteensä koulumatkan pituudesta… Kouluilla riittäisi varmaan innokkaita hoitajia ja opet voisivat antaa näytteen yhdysluokkaopetuksesta, joka tuntuu olevan kaupunkikoulujen kasvateille täyttä hebreaa.

  8. avatar Sari R sanoo:

    Iltaa keskustelijoille!

    Mukava lukea perusteltua debattia päivänpolttavasta aiheesta. Toisaalta ja toisaalta. Kuten niin moni asia. On hyvä muistaa, miksi alunperin lähdettiin kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Siksi, että vanhalla mallilla ei enää saatu lisää hyvinvointia aikaiseksi. Siksi, että vuosittain reilusti nouseva rahamäärä palveluihin ei enää tuonut lisää hyvää vaan tyytymättömyys lisääntyy. Siksi, että huoltosuhde muuttuu – kansa ikääntyy- ja siksi että kuntien talous oli kuralla tai menossa kovaa vauhtia.
    Kun tähän vielä lisätään ilmastonmuutoksen uhkat- Iisakki on oikeassa kestävän kehityksen suhteen- saadaan se viitekehys, jossa oikeasti isot valinnat ja päätökset tehdään.
    Kaikista tärkeintä koulussa on se hyvä ope, ope ja ope. Ei seinät tai välineet, turvallinen ympäristö tottakai, mutta vähenevät resurssit on satsattava mieluummin ihmisiin kuin rakennuksiin. Onnellisia lapsia on isoissa ja pienissä kouluissa, pidemmän ja lyhyemmän koulumatkan päässä. Aikuisten tehtävä on järjestää jutut niin, että arki pelaa.
    Päätöksenteko olisi tosi helppoa, jos voisi aina sulkea pois omaa mielipidettä haastavat asiat, vaikeat ja monimutkaiset jutut, tai päättää vain asian kerrallaan. Tiukkoina aikoina – ja vielä tiukkenevina- on entistä tärkeämpää katsoa päätösten vaikutukset kauas. Kaikkien koululaisten luokkakoon säilyttäminen kohtuullisena on iso yhteinen tavoite, josta puhuttiin paljon jo valtuustosopimusta rustattaessa. Ja silloin on tingittävä jostakin muusta.

    – Tutustuminen toimintaan on varmasti hyvää ja hyödyllistä, siinä saa aina jonkinlaisen kuvan sen yksikön toiminnasta sinä päivänä. Kokemusta ja ymmärrystä voi toki hankkia muullakin tavalla. Kukin tavallaan.

  9. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Sari!

    Kiitos kommentistasi! Siinä on paljon realiteetteja, joiden kanssa nyt ja tulevaisuudessa elämme ja jotka täytyy ottaa huomioon päätöksiä tehdessä. Mutta niin kuin itse kirjoitit – toisaalta ja toisaalta – asioissa on aina monta puolta.

    On selvää, että palveluverkkoa täytyy uudistaa. Samalla rakenteella ei voi jatkaa maailman tappiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien pienten yksiköiden lopettaminen on liian yksioikoista ajattelua. Kyllä hyvään ja toimivaan palveluverkkoon voi kuulua isoja ja ihan pieniäkin yksiköitä. Olennaista on, missä ne sijaitsevat, millainen on niiden kunto ja tarve.

    Jos puhutaan kyläkouluista, niin esimerkiksi Lammin Lieson koulu on niin pitkän matkan päässä kirkonkylältä, että koulu puolustaa paikkaansa jo pelkän sijaintinsa vuosi. Etäisyydet uudessa Hämeenlinnassa ovat melkoisia. 30 kilometrin koulumatka yhteen suuntaan mutkaisilla teillä ja kaikki kulmakunnat kiertelevillä koulubusseilla ei ole kohtuullista. ”Aikuisen tehtävä on järjestää arki niin, että homma pelaa”.

    Jos taas ajatellaan vanhainkotien lakkautuksia, niin niissä hitaampi aikataulu olisi lempeämpi vanhukselle ja omaisille. Mäntykodon lakkauttaminen jo ensi helmikuussa ei ole oikea päätös. Inhimillisempää olisi, jos laitos ajettaisiin alas vuoden tai kahden sisällä. Osa huonokuntoisimmista vanhuksista ehtisi muuttaa tuonne yläkerran parempiin asuntoihin, eikä joutuisi kärsimään raastavaa muuttoa jonnekin puolelle Hämeenlinnaa. Totta kai näin toimiminen olisi kalliimpi vaihtoehto, mutta joku inhimillisyys täytyy poliittisissa päätöksissäkin olla!

    Vaikka tavoitteena on vanhusten asuminen mahdollisimman pitkään kotona, niin laitospaikkojakin tullaan jatkossa tarvitsemaan aina vain lisää. Siksi kannattaa harkita tarkkaan kaikki laitospaikkojen vähentämiset. Petipaikat kyllä täyttyvät nopealla tahdilla, sillä kaikki eivät selviä kotona minkään avun turvin. Susanna Hietasen idea perheen keskellä asuvien vanhusten päivähoitopaikasta on muuten ihan kehittelemisen arvoinen ajatus.

    Ai niin, yksi kommentti vielä. Kyllä minä ihan oikeasti suosittelen koko hallitukselle tutustumiskierrosta kaikissa kyläkouluissa ja vanhainkodeissa. Ei se kuva, jonka yhtenä päivänä saa, ole ollenkaan vähäarvoinen. On niin helppo tehdä ratkaisuja pelkkien lukujen perusteella, kun ihmiset ovat numeroita ja säästöt ovat euroja. Tekee hyvää nähdä se arki, johon päätökset vaikuttavat. Ei muuta kuin ensi viikolla koko hallitus syysretkelle!

    Mutta sitä ennen hyvää viikonloppua Sinulle ja muillekin keskustelijoille! Minä palaan tämän masiinan ääreen vasta sunnuntai-iltana.

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php