Mitä on ”varhainen puuttuminen” ?

Happy_Children.jpgOlimme tänään kylässä ystäväperheen luona, jota on siunattu kolmella pienellä rasavillillä. Neljävuotiaan isonsiskon lisäksi vanhempia työllistävät kaksivuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. Virtaa riittää ja kilpailu vanhempien sylistä on kova. On mukava viettää muutama tunti perheen hulinan keskellä ja nauttia ihanista lapsista. Mutta sama touhu ja tohina joka päivä, kellon ympäri… Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja kumartaa.

Äiti on hoitovapaalla oleva erityisopettaja. Omien lasten myötä näkökulmaa on tullut myös perheen arkeen. Pohdimme yhdessä, miten äärettömän tärkeitä ovat lapsen varhaisvuodet ennen kouluikää. Paljon tapahtuu jo ensimmäisen elinvuoden aikana, saati seitsemän ensimmäisen vuoden kuluessa. Silloin luodaan pohja perusturvallisuudelle ja luottamukselle.

Vanhempien työmäärä on varsinkin monilapsi- ja  yksinhuoltajaperheissä usein kohtuuton.  Lapsista on pidettävä huolta, ruoka laitettava ja pyllyt pyyhittävä, olitpa sitten kuumeessa tai rättiväsynyt. Kotiapua on lähes mahdotonta saada, jos perhe on suunnilleen ”tavallinen” ja koti kohtalaisen siisti. Jos äiti jaksaa vielä imuroida, niin kyllä hän jaksaa huolehtia lapsistakin… Vaan entä sitten, kun ei enää jaksa? Kun pylly jää pyyhkimättä, vaatteet pesemättä ja ruoka laittamatta?

Tämän päivän motto on ”varhainen puuttuminen”. Siihen vedotaan mieluusti varsinkin silloin, kun tarvittaisiin varoja lapsen tai nuoren myöhempiin ongelmiin. Haluaisin kuitenkin tietää, mitä se varhainen puuttuminen käytännössä tarkoittaa. Mihin puututaan ja millä tavalla? Pitääkö perheen tilanteen olla katastrofaalinen, ennen kuin apua löytyy?

Jos ystävältäni kysyttäisiin, niin varhainen puuttuminen tarkoittaisi ihmistä, jonka voisi saada kotiin edes yhdeksi päiväksi. Silloin kun ei kerta kaikkiaan jaksa. Jotta huomenna taas jaksaisi.

2 kommenttia artikkeliin “Mitä on ”varhainen puuttuminen” ?”
  1. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hei Teija, Sosiaalityön näkökulmasta varhainen puuttuminen on juuri sitä mitä blogissasi peräänkuulutat. Edellisen laman suurin ja suorastaan”kamalin virhe oli juustohöylä sosiaalipalveluissa.
    Mm. kodinoitopalveluja supistettiin niin että lapsiperheiden osuus jäi pois. Näin jälkeenpäin tuntuu aika omituiselta se, että 1980 luvulla kodinhoitajille on tehostetun perhetyön koulutusta
    tukemaan lapsiperhetyötä ja hyvän koulutuksen anti jää puolitiehen julkkisella sektorilla, yksityispuoleltahan on saatavissa apua lapsiperheäidin tukemiseen ( MLL:n toiminnassa on varhaisen puuttumisen elementtejä). Kun mielestäni ihmisen hyvä elämä perustuu myös hyvään terveyteen niin neuvolatoiminnalla on ratkaiseva merkitys niin
    lasten äidin kuin lastenkin hyvinvoinnin kannalta. Neuvolatoimintaan pitäisi saada kaikenkattavasti niitä työmuotoja jotka tukevat lapsiperheitä. Ei pelkkää kehityskäyrien seurantaa. Neuvolathan ovat lapsiperheiden rinnalla aina kouluikään saakka. Peräänkuulutan enemmän perhetyötä terveydenhuoltoon,koska oletan että se hyvä elämä
    alkaa niistä ensimmäisistä kuukausista. Minulla on sellainen unelma , että jos terveydenhuolto muuttaisi omia työmallejaan ja ryhtyisi voimakkaammin yhteistyöhön lastensuojelun sosiaalityön kanssa, niin olisi koulussa olisi reippaita ekkaluokkalaisia enemmän ja oppilashuoltokin olisi erilaista kuin nyt, vai olisiko?

  2. Hei Marjaliisa!

    Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä, että varhainen puuttuminen lapsen mahdollisiin tuleviin ongelmiin tarkoittaa tukea perheelle ihan alkumetreiltä lähtien. Neuvolalla on luonteva kontakti tuleviin vanhempiin ja siellä nähdään usein parhaiten, ketkä nuoret parit tarvitsisivat tukea vanhemmuuteensa. Näin voitaisiin ehkäistä korvaamattomia laiminlyöntejä ja vahinkoja, joita tapahtuu jo ihan pienille vauvoille.

    Neuvolatoimintaa kannattaisi varmasti kehittää ja luoda tiivis yhteistyö lastensuojelun sosiaalityön kanssa. Tähän luulisi olevan nyt hyvät edellytykset, kun molemmat toimivat Lasten ja nuorten lautakunnan alaisuudessa.

    On hyvä juttu, että Hämeenlinnassa on aloitettu kokeiluluonteisesti lapsiperheiden kodinhoitopalvelu. Henkilöstöä ei varmaankaan ole tarpeeksi, mutta muutamakin on tyhjää parempi. Toivottavasti kokeilu muuttuu pysyväksi käytännöksi.

    On aivan selvää, että perheen hyvin- tai pahoinvointi heijastuu suoraan lapseen. Siksi perhetyö on äärimmäisen tärkeää ennalta ehkäisevää työtä. Emme saa antaa lasten joutua tämänkin laman maksumiehiksi!

Jätä kommentti

css.php