Koulufoorumin satoa

maarittastula.jpgEn ole tavannut kirjoittaa blogia peräkkäisinä päivinä, mutta nyt taitaa olla pakko. Tämäniltaisessa Koulufoorumissa jäi paljon sanomatta. Toimittaja Maarit Tastula jakoi panelisteille puheenvuoroja niukanlaisesti ja valikoiden. Niinpä täytyy pyytää puheenvuoro täällä netissä.

Tein Koulufoorumia varten kyselyn Hämeenlinnan ala- ja yläkoulujen rehtoreille. Kysyin muun muassa, mitkä ovat koulujen suurimmat ongelmat. Vastaajien ylivoimainen enemmistö koki polttavimmaksi ongelmaksi suuret luokka- ja ryhmäkoot. Huolta kannettiin myös riittämättömistä erityis- ja tukiopetuksen resursseista.

Maarit Tastula kyseli oikeutetusti, miksi Hämeenlinnan koulut komeilevat valtakunnallisesti lähes suurimmilla oppilasryhmillä. Miksi opetukseen on satsattu niin niukasti, vaikka kaupungin talous on viime vuoteen asti ollut ylijäämäinen? Miksi koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetut rahat on käytetty ihan muuhun?  Miksi on investoitu rakennuksiin, mutta ei lapsiin?

Paneelissa nostatettiin käsiä useaan otteeseen. Kysyttiin, kuka on valmis korottamaan veroprosenttia, jos kerätyt varat käytetään koulupalveluiden parantamiseen. Yksikään käsi salissa ei tainnut jäädä alas. Samoin kysyttiin, kuka on valmis satsaamaan oppilashuoltoon. Jälleen yhtä liikuttava yksimielisyys.

Toivon todella, että tämä yksimielisyys jatkuu, kun päätämme tulevista budjeteista. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten lautakunnan määrärahoista ei ole varaa leikata. Lainaan tähän loppuun kahden rehtorin kommentit:

” Ymmärrämme säästötarpeet, mutta lapsista ei voi säästää. Lapset voivat huonosti ja se näkyy koulussa. Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö säästäisi kaupungin varoja, näkyisi koulussa lasten hyvinvointina ja säästäisi myös koulupuolen resurssia.”

”Milloin tulee oikeasti se luvattu ja odotettu lasten vuosi?  Jos kysyisimme isiltä ja äideiltä, mikä on heille tärkeintä elämässä, vastaus olisi lapset. Milloin kaupunkimme vastaa samalla tavalla?  Lapsiin satsaus on sijoitus tulevaisuuteen.”

9 kommenttia artikkeliin “Koulufoorumin satoa”
  1. avatar iisakki sanoo:

    No näinhän se on. Mutta mitäs Teija luulet, jos menet vanhusfoorumiin ja esität salille samantyyppiset kysymykset vanhustenhuollosta, montako kättä jää alas?

    Näkisin, että koulut ovat menneet ohkaisella viime vuodet lähinnä vanhustenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon tehtyjen panostusten ja valtavien menolisäysten kustannuksella. Vanhustenhuollon laatua kaupungissa on parannettu muun muassa perustamalla 90 uutta virkaa.

    Onko tämä näkynyt missään? Ei varmaankaan, jos kysytään ihmisiltä tai vanhuksista huolissaan olevilta omaisilta. Olisiko meillä varaa tinkiä ylipäätään mistään? Ei. Onko meidän pakko tinkiä jostain? On, todennäköisesti lähes kaikesta.

    Minunkin mielestäni tulevien vuosien painopistealueeksi tulee valita lapset ja nuoret. Valitettavasti se tarkoittaa vain sitä, että heiltä karsitaan suhteessa vähemmän kuin muilta.

    Realiteetti on nyt, että jaamme seuraavat vuodet kurjuutta – ja älä huoli, siihen kyllä kuuluu tuntuvat korotukset myös veroihin.

  2. avatar Sari R sanoo:

    Terve Teija, mä en nostanut kättä ylös siinä kohdassa kun kysyttiin…. voi olla että verotuloja täytyy jossain kohdassa kasvattaa mutta ensin on katsottava kaikki muutkin vaihtoehdot. Rakenteiden uudistaminen- oikea fokus lapseen – ja aikuisten yhteen suuntaan vetäminen, ja aikuisten jaettu vastuu lapsista on ihan alkutekijöissään. Tietoinen päätös on ollut satsata ikäihmisten palveluihin ja nyt on vuorossa lapset ja nuoret- ja paitsi resurssien, myös kehittämisen osalta. Hyvää keskustelua kaiken kaikkiaan, ja ihan oikea-aikaista kun suunnitellaan kehittämistä ja leikkauksia. Vielä ryhmäkoosta: kuten Mäkelän Mika kuvasi Ojoisten suurryhmän syntyä, myös opet ovat sitä mieltä että ryhmäkoko on vain yksi keino valikossa. Ei ainoa asia. Jakotunneilla oli todettu että saadaan enemmän aikaan kuin opetusryhmän peruskoolla. Ja edelleen, niin tällä keskustelulla kuin myös ysiluokalla, saadaan fokus kiinnitettyä aiheeseen. Hyvä niin. Sillä, lapset ja nuoret ovat investointi tulevaisuuteen.

  3. Tervehdys Iisakki ja Sari!

    Kiitos kommenteista. Hyvä kun olemme yksimielisiä siitä, että nyt on lasten ja nuorten vuoro. Ikävää vain, että se sattuu tällaiseen saumaan, jolloin resurseja asioiden parantamiseen ei juuri ole.

    Minä en nostattanut käsiä, vaan sen teki toimittaja Tastula 🙂 Oikeampaa olisi tietysti ollut kysyä, kuinka moni on valmis nostamaan veroprosenttia, jos tietää rahojen menevän peruspalveluiden turvaamiseen. Varmaan kädet olisivat nousseet yhtä lailla.

    On ihan oikein, että Hämeenlinna on satsannut viime vuosina vanhustenhoitoon. Koska koulut puolestaan ovat eläneet melkoisessa niukkuudessa, niin tyhjästä on nyt paha nyhjästä. Leikkausvaraa ei ole juuri mitään.

    Jättiryhmiä on muuallakin kuin Ojoisilla. Kirkonkulman koululla on tänä vuonna 35 oppilaan ryhmä (5.lk) ja sama ryhmä jatkaa myös ensi vuonna, ellei mitään tehdä. Jakotunteja on käytössä 9. Suurimman osan ajasta luokka työskentelee siis suurryhmässä, jossa yhdelle oppilaalle ei paljoa aikaa jää. Olen sitä mieltä, että OPM:n POP-raholla pitäisi purkaa ainakin nämä jättiryhmät. Jos rahat menevät vain suuren mustan aukon paikkaamiseen, niin ne eivät paljoa auta.

    On totta, että meidän täytyy uudistaa rakenteita ja ottaa käyttöön kaikki järkevät keinot. Tosiasia kuitenkin on, että joudumme ratkaisemaan, otammeko vaikkapa miljoona euroa velkaa lasten ja nuorten toimialaa varten. Jos säästämme sillä tulevaisuudessa 10 miljoonaa ehkäistyämme muutaman nuoren huostaanoton, syrjäytymisen ja eläköitymisen, niin sijoitus on ollut äärimmäisen kannattava. Se on tietysti riskisijoitus ja riskit pitää aina harkita tarkkaan – molempiin suuntiin.

  4. Harmi kyllä en päässyt osallistumaan foorumiin, mutta pari sanaa tähän aiheeseen.

    Minusta on totta, että ryhmäkoko on vain yksi työkalu muiden joukossa. Laajempiin näköaloihin päästään kiinni rehtorien, opettajien ja koulupuolen virkamiesten yhteistyöllä, keskustelulla ja koulutuksella. Ei kaikkien ryhmien tarvitse olla pieniä, jos ne ovat toimivia. Isokin ryhmä voi joskus olla ok, jos opettajalla on mahdollisuus siirtää se yksi oppilas opiskelemaan muualle. Yksin häntä ei voi jättää. Tai jos on mahdollisuus ryhmitellä joustavasti opiskeltavan aiheen mukaan – välillä suurryhmäopetusta ja sitten samasta aiheesta jaetuissa ryhmissä. Kaikkeen tähän pitää löytyä se riittävä tuntikehys ja ennen kaikkea rehtorin taitoa, tahtoa ja ymmärrystä sekä luottamusta opettajien ammattitaitoon. Varmasti myös opettajien täydennyskoulutusta. Mutta sitäkään ei tarvitse tehdä kalliimman kautta, vaan esimerkiksi kokoontumalla seudulla yhteen jakamaan hyviä käytäntöjä.

  5. avatar Sari R sanoo:

    Hyvä Hanna! Juuri näin, yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys on koulun arjessa – välillä tuntuu- jopa käyttämätön voimavara.

  6. On totta, että ryhmäkoko on vain yksi työkalu muiden joukossa – mutta ainakin alakoulun opettajien ja rehtorien mielestä yksi parhaimmista. Mitä pienemmistä oppilaista on kysymys, sitä tärkeämpää on, että perusryhmä on kohtuullisen kokoinen ja jokainen lapsi tulee kuulluksi.

    Yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä tarvitaan varmasti lisää. Siitä ovat olleet oivia esimerkkejä maaseudun kyläkoulut, jotka nyt ovat kuolemassa sukupuuttoon. Onneksi samanlaista yhteisöllistä kyläkoulumeininkiä löytyy vielä joistain kaupunkikouluistakin. On tärkeää, että tehdään yhdessä töitä omien ja toistenkin lasten parhaaksi.

  7. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Teija!
    Mainitsemasi kyläkouluhenki on todellakin parhaimmillaan juuri sellainen pienen ihmisalun kasvualusta.
    Sen ketjun toimivuuden puolesta heiluin Arkadian rappusilla taannoin. Juttelin edustajiemme kanssa silloin.
    Mieleen on jäänyt se jees-henki, olet oikeassa, muisteltiin sitä valvovaa silmää, joka ulottui talkkarista-keittäjättärestä-siivoojasta-terkkariin. Ope pystyi keskittymään varsinaiseen tehtäväänsä.
    Olin kovin toivorikas näiden keskustelujeni perusteella.
    Katin kontit.
    Hävittiin. Raha voitti jälleen. Eikä ollut tätä lamaakaan, jolla lyödä.
    Liian suuret ”keskitysleirit” kadottavat lapsen ja pelkohan on se, joka saa kasvavan lapsen, niinkuin aikuisenkin käyttäytymään hyvin yllättävästi.
    Ennustan, että näihin ala-asteen megakokoihin tullaan vielä puuttumaan, kun joku osaa laskea vähän pitempään.
    Sinulle Teija Leppoisaa Pääsiäistä!
    T. Riitta

  8. Hei Riitta!

    Kiitos kommentistasi! Joo, olen ollut opettajana niin megakoulussa kuin pienissä kaksiopettajaisissa kyläkouluissa. Täytyy sanoa, että missään en ole tavannut sellaista yhteisöllisyyttä ja ”koko kylä kasvattaa”-henkeä kuin eräälläkin pienellä maalaiskoululla, joka nyt on kuollut ja kuopattu. Vielä kymmenen vuotta sitten koulu oli koko kylän keskipiste, jossa pidettiin niin hirvipeijaiset kuin joulumyyjäiset. Joulujuhliin osallistui kylän väki vauvasta vaariin. Pihalla leikkivät kuudesluokkaiset yhdessä ekaluokkalaisten kanssa ja synttäreille kutsuttiin kaikki oppilaat – opettajatkin. Eipä juuri tarvinnut erikseen pitää vanhempainiltoja eikä puuttua koulukiusaamiseen.

    Joskus ihmettelee, miten ihmeessä ennen vanhaan oli varaa kaikkeen siihen, mikä nyt on ylellisyyttä: pieniin kyläkouluihin, talonmiehiin, omaan keittäjään, kouluterveydenhoitajaan. Kuitenkin 1960-1970-luvuilla Suomi oli paljon köyhempi kuin nyt. Minne ne rahat oikein nykyään katoavat?

    Valtakunnan- ja kuntatalouden laskemisessa tarvitaan muutakin kuin yhteen- ja vähennyslaskutaitoja. Tarvitaan kauaskatseista viisautta, mutta potenssilaskun hallintakaan ei olisi pahitteeksi. Väärät säästöt kun saattavat kasvattaa jatkossa menoja potenssissa n…

    Oikein hyvää pääsiäistä sinullekin, Riitta!

    t. Teija

  9. … Ja hyvää pääsiäistä kaikille muillekin!

Jätä kommentti

css.php