|
 Olimme askeleen edellä, kun pystytimme lauantaiaamuna Sari Essayah´n vaaliteltan Reskalle. Hetken päästä vihreät saapuivat tuuliselle kävelykadulle Haavisto-kylttien kanssa. Navakka viima oli viedä teltat, esitteet ja ihmisetkin mennessään. Onneksi olimme päättäneet järjestää varsinaisen vaalitilaisuuden sisällä kahvilassa.
Puolen päivän aikaan Cafe Vera oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka odottivat näkevänsä reippaan ja selkeäsanaisen presidenttiehdokkaan ilmielävänä. Odotus palkittiin ja yleisö sai kuulla puolen tunnin ajan painavaa asiaa ja vastauksia kysymyksiin.
Ulko- ja talouspoliittisten haasteiden lisäksi Essayah keskittyi puheessaan syrjäytymiskehitykseen, jonka hän näkee Suomen tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi. - Tarvitsemme lähimmäisyhteiskuntaa, jossa jokainen huolehtii itsensä lisäksi myös toisista.
Essayah arvosteli sitä, että presidentinvaalikeskusteluissa on jääty liikaa kiinni menneisiin asioihin ja 90-luvulla tehtyihin virheisiin. Hän katsoo, että on tärkeämpää suunnata keskustelua eteenpäin ja miettiä, millä eväillä Suomi selviytyy tulevaisuudessa.
Eräässä televisiotenteissä kysyttiin, ketä julkisuuden henkilöä ehdokkaat arvostavat eniten. Sari mainitsi nimeltä Tony Blairin, jota hän sanoi kunnioittavansa niin poliitikkona kuin ihmisenä. Minä voin sanoa samaa Sari Essayah´sta. Hän on viisas ja taitava asiaosaaja sekä lämmin ja välitön ihminen, jota arvostan jokaisella elämän alueella.
Ensimmäisellä kierroksella voi äänestää parasta. Siksi valintani on Sari.
 Viime päivinä on vietetty koulujen joulujuhlia. Enkeli taivaan on kajahtanut korkeuksiin, maassa on rauha ja hyvä tahto - toivottavasti myös kaikissa kodeissa. Joulukuvaelman pienet Mariat ja Joosefit matkaavat joka joulu Beetlehemiin, jonka majataloista ei köyhälle nuorelleparille paikkaa löydy. Joulun lapsi syntyy talliin, tilapäismajoitukseen.
Joulukertomuksen tarina on meille tuttu ja se pukeutuu usein sadunhohtoiseen viittaan. Kuitenkin pyhän perheen elämäntilanne on kipeästi koettua todellisuutta monelle tämän päivän nuorelle perheelle. Asuntojonot ovat pitkiä, eikä köyhän opiskelijaparin olemus vakuuta vuokranantajia.
Asunnottomien lapsiperheiden määrä on nousussa. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että laki velvoittaa järjestämään katon jokaisen pään päälle. Perheitä suistaa kodittomiksi etenkin talouslaman kiihdyttämä velkaantuminen. Hyvinvointivaltiossamme elää noin 350 asunnotonta perhettä.
Oikeus asumiseen jää Suomessa juridisesti hätämajoituksen tasolle. Kun sitovampaa velvoitetta ei ole, kunnat voivat taloustilanteen vaikeutuessa tyytyä järjestämään ainoastaan väliaikaista majoitusta joulukertomuksen malliin. Kuitenkin pysyvä asunto ja oma koti on jokaisen ihmisen perusoikeus. Tämä tarve korostuu erityisesti jouluna.
Perheet jakautuvat yhä voimakkaammin paremmin pärjääviin ja toisaalta niihin, jotka kamppailevat rahan riittävyyden kanssa joka päivä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana kiihtyvä kehitys on kasvattanut pienituloisten perheiden määrää, samalla kun keskituloisten perheiden osuus on vastaavasti pienentynyt.
Lapsiperheköyhyyttä voidaan ehkäistä monin keinoin, jos vain on halua. Niistä tärkeimpiä ovat toimet vanhempien työttömyyden vähentämiseksi. Yhteiskunnan olisi viisasta sitoutua takaamaan työpaikka ainakin toiselle tai ainoalle vanhemmalle. On tärkeää, että lapsi saa kotoa mallin aamulla töihin lähtemisestä ja vastuun kantamisesta omasta elämästä sekä toimeentulosta.
Kotihoidontuki on merkittävä apu monelle vähävaraiselle lapsiperheelle. Kotihoidontuki säilyi nykyisessä hallitusohjelmassa pitkälti Kristillisdemokraattien vaatimuksesta. Myös kotihoidontuen kuntalisään tarvitaan Hämeenlinnassa selkeä ja pysyvä linja, johon luottaen vanhemmat voivat tehdä omia ratkaisujaan.
Suomen noin 150 000 köyhyydessä elävää lasta ovat niitä Joulun lapsia, jotka ovat syntyneet meidän keskellemme. Yhteiskunnalla on oma vastuunsa lapsiperheköyhyyden poistamisessa, mutta varsinkin näin joulun alla jokainen meistä voi tehdä oman osuutensa. Pelastusarmeijan joulupadat porisevat ja Hyvä Joulumieli-keräys vähävaraisille lapsiperheille jatkuu jouluaattoon saakka.
Avun kanavia löytyy jokaiselle jouluenkelille, joka haluaa auttaa.
(Lyhennetty versio HäSa:ssa 22.12. julkaistusta kolumnista)
**********************************************
Lämmintä joulumieltä ja rauhaisaa joulua kaikille blogini lukijoille ja keskustelukumppaneille! Kiitos antoisasta ajatusten vaihdosta tämän vuoden varrella. Onnea ja siunausta Uuteen Vuoteen 2012!
 Erilaisissa kyselyissä on tiedusteltu ihmisiltä, mitä he arvostavat eniten asuinpaikassaan. Ykkössijalle nousevat yleensä laadukkaat peruspalvelut, joista tärkeimpinä pidetään päivähoitoa, turvallista lähikoulua, toimivaa perusterveydenhuoltoa ja hyvää vanhusten hoivaa. Monet ovat valmiita veronkorotuksiinkin, jos kokevat saavansa rahalleen vastinetta.
Hämeenlinnan ongelma on tällä hetkellä se, että kaupunkilaisilla on voimakas kokemus palveluiden huononemisesta yhtä aikaa veronkorotusten kanssa. Kaupunki perustaa jättikouluja, siirtelee vanhuksia vastoin heidän omaa tahtoaan, suunnittelee terveysasemien sulkemista ja antaa lasten ja aikuisten oireilla huonokuntoisissa rakennuksissa. Uutiset kertovat useista hankkeista ja projekteista, joihin kaupunkilaiset kokevat veroeurojensa katoavan kuin Kankkulan kaivoon, ilman mitään vastinetta.
Korottaessamme veroja on tärkeää pitää huolta laadukkaista peruspalveluista. On syytä erottaa elintärkeät palvelut niistä, jotka eivät ole välttämättömiä. Tämä koskee erityisesti tulevia investointeja, joiden kautta rakennetaan palveluita kaupunkilaisille. Näyttää siltä, että tällä hetkellä painotus on hankkeissa, joita ilmankin tultaisiin aivan hyvin toimeen.
Sananlasku sanoo, että kaiken muun saa takaisin, mutta ei menetettyä mainetta. Hämeenlinnalla on aikoinaan ollut maine laadukkaana koulukaupunkina. Se maine on valitettavasti mennyt tässä suurten opetusryhmien, lomautusten ja homekoulujen kaupungissa. Tosiasia on kuitenkin, että Suomi selviää tulevaisuudesta vain laadukkaasti koulutetun nuorison avulla. Sen takia maine koulutuksen edelläkävijäkaupunkina tulisi saada uuteen nousuun. Hätiköityjä kouluverkkopäätöksiä ei nyt kannata tehdä.
Viime vuosina Hämeenlinna on halunnut kerätä mainetta hyvänä asumiskaupunkina. Sijainti ja upea luonto antaakin siihen erinomaiset edellytykset. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin laadukkaita ja toimivia peruspalveluita.
Meidän tehtävämme on pitää huolta siihen, että kaupunkilaisten veroeurot menevät sinne minne ne on tarkoitettukin: hyvän arjen takaamiseen kaikille hämeenlinnalaisille, myös lapsiperheille, vanhuksille ja sairaille.
______________
(Teksti on osa ryhmäpuheenvuorosta budjettivaltuustossa 14.11.2011 ja kirjoitettu ennen Hämeenlinnan viimeisintä mainoskampanjaa otsikolla Keinukamari…)
Kaupungin tulevan vuoden talousarviota valmistellaan melkoisen haastavassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Valtionosuudet pienenevät, palveluiden tarve lisääntyy ja kaupungin velkataakka kasvaa kohisten. Epäselvyydet yhtiöiden hallinnossa ja johtamisessa syövät poliittista luottamusta. Lainojen korkokulut ja mahdollinen taloudellisten riskien realisoituminen uhkaavat palveluihin kipeästi tarvittavia resursseja. Uudet suuret rakennushankkeet arveluttavat. Vauhti on kovaa, eikä kukaan taida tietää, minne ollaan matkalla.
Perustehtävään keskittymistä
Hämeenlinnan kaupunki mainostaa itseään sloganilla ”Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa”. Monen kohdalla arki onkin hyvää, jos elämän peruspalikat ovat paikallaan: työ, terveys ja ihmissuhteet. Kuitenkin yhä enemmän on niitä kaupunkilaisia, jotka ovat pudonneet työelämän ulkopuolelle, terveys pettää ja yksinäisyys uhkaa. Heistä suurin osa on ikäihmisiä, mutta huolestuttavan monet parhaassa työiässä olevia. Mistä löytyy hyvä arki myös heille?
Talouden raamien kiristyessä on yhä tarkemmin mietittävä, mikä on kaupungin perustehtävä. Onko se korkeatasoisten asuinalueiden luominen pääkaupunkiseudulta muuttaville hyvätuloisille eläkeläisille? Vai onko se viihtyisän ja turvallisen asuinympäristön rakentaminen myös vähävaraisille lapsiperheille? Kuuluuko kaupungin perustehtävään lukuisten hankkeiden ja kilpailujen pyörittäminen virkamiesarmeijoineen? Vai olisiko tärkeämpää keskittää rajalliset resurssit perusterveydenhuoltoon, inhimillisiin vanhuspalveluihin ja kohtuukokoisiin koululuokkiin?
Asioihin perehtymistä
Hämeenlinnan kaupunki on saanut viime aikoina kyseenalaista mainetta yhtiöidensä luvattoman huonosta hoidosta. Innopark on pohjaton kaivo, jonne heitetyt miljoonat eivät ole vielä tähän mennessä kovaa maata löytäneet. Korkojohdannaiskauppojen seurauksena yhtiössä tikittää aikapommi, joka toivottavasti ei laukea kaupungin syliin. Hämeen Matkailu sai takoa tappiota kaikessa rauhassa kenenkään puuttumatta asiaan. Asiantuntijoiden mukaan talousseuranta ja raportointi on ollut heikkoa. Sama taitaa koskea muutamaa muutakin kaupungin yhtiötä. ”Liiketoiminnan lainalaisuuksien” mukaan toimiminen ei ole tuottanut kaivattua tulosta, vaan konsernivelka huitelee pilvissä.
Kaupungin konsernijohdolta ja yhtiöiden hallituksien jäseniltä olisi lupa edellyttää riittävää asiantuntemusta, talousosaamista sekä huolellista asioihin perehtymistä. Tosiasia on kuitenkin, että keskeisillä luottamushenkilöillä on tuhat rautaa tulessa ja mahdollisuudet keskittyä yhden yhtiön asioihin vaatimattomat. Kannattaisiko harkita ennen tehtävien vastaanottamista, onko oikeasti aikaa ja resursseja niiden hoitamiseen?
Vastuun kantoa ja tehtävien jakoa
Hämeenlinnassa on menossa poliittisen johtamisen kehittämishanke. Valtuustoryhmät ovat antaneet lausuntonsa siitä, miten poliittista johtamista tulisi muuttaa. Yksimielisyys löytynee siitä, että konserniohjausta on parannettava, monikerroksisia yhtiörakenteita purettava ja vastuita selkeytettävä. On syytä vähentää hallitustehtävien kasautumista samoille henkilöille ja puolueille. Kuntavaalien jälkeinen luottamuspaikkojen jako tulee tapahtua demokraattisemmin ja vaalien tulosta paremmin kunnioittaen. Osaamista ja vastuunkantokykyä löytyy myös isojen ryhmien ulkopuolelta.
Näkökulman laajentamista
Olipa poliittinen johto millainen tahansa, kaupunkilaisia kiinnostanee eniten peruspalveluiden toimiminen. Saako sairas hoitoa ja vanhus huolenpitoa? Löytyykö lapselle päivähoitopaikka? Miten käy liitoskuntien palveluiden? Näitä kysymyksiä Hämeenlinnassa riittää ja niihin tulisi päättäjienkin keskittyä.
Haastavassa taloudellisessa tilanteessa tarvitaan tiukkaa budjettikuria, jotta rahaa riittää peruspalveluihin ja velkaantuminen saadaan loppumaan. Myös hallinnon keventäminen ja rakenteellinen uudistaminen on välttämätöntä. On kuitenkin vaarana, että suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja tehdään yksinomaan välittömien taloudellisten säästöjen perusteella. Olisi syytä selvittää myös päätösten pitkäkestoiset vaikutukset esimerkiksi yhdyskuntarakenteen muuttumiseen, ympäristökuormitukseen ja yksilön terveyteen. Nämä vaikutukset huomioon ottamalla vaikkapa kyläkouluratkaisun hinta saattaa tuottaa yllätyksen.
Rinnalla kulkemista
Yhteiskunnalla on omat tehtävänsä ja vastuunsa, joita se ei voi väistää. Näitä vastuita tulevat vanhuspalvelulaki ja nuorisotakuu toteutuessaan edelleen kasvattamaan. Vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista on kuitenkin meillä jokaisella. Tarvitaan oman terveyden entistä parempaa hoitamista, jotta yhteiskunnan rahat riittäisivät tulevaisuudessa muuhunkin kuin terveydenhuoltoon. Tarvitaan ystävän rinnalla kulkemista, sillä mitkään ammattiauttajat eivät ehdi kuuntelemaan koko kansan murheita. Tarvitaan omaisia, jotka rakastavat, sillä siihen ei yhteiskunta kykene. Tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa, joka rakentaa kanavat niille lukuisille vapaaehtoisille, jotka haluavat auttaa.
Hyvä arki Hämeenlinnassa tarvitsee sinua ja minua, meitä kaikkia.
(Hämeen Sanomissa 15.9. julkaistu kolumni alkuperäisessä muodossaan)
 Hallitus on sitten saatu kasaan ja KD saanut sisäministerin painavan salkun. Onnea ja menestystä kaikille uusille ministereille, joilla haasteita tulee riittämään! Sisäministeri Päivi Räsänen haasteet eivät ole vähäisimpiä, kun sisäministeriön vastuulla on koko maan sisäinen turvallisuus, rajavalvonta, EU-asiat ja maahanmuuttokin. Viisautta tarvitaan.
Kristillisdemokraatit sai yllättävän paljon tärkeitä tavoitteitaan mukaan hallitusohjelmaan. Kuuden puolueen neuvottelut käytiin tasavertaisesti ja demokraattisesti, mistä olisi opiksi otettavaa myös paikalliseen poliittiseen kulttuuriin. Kaikilla puolueella koosta riippumatta oli samanlainen asema neuvottelupöydässä ja yhtä suuri edustus työryhmissä. KD:n neuvottelijat saivat palautetta asiantuntevuudestaan niin vasemmalta kuin oikealta, ja niinpä hallitusohjelmassa onkin näkyvissä vahva Kristillisdemokraattien kädenjälki.
Erityisen tyytyväinen olen hallitusohjelmaan kirjatusta nuorten yhteiskuntatakuusta, sillä meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä. Työssä käyvän väestön suhteellinen osuus pienenee kovaa vauhtia ja jokaista nuorta tarvitaan mukaan työelämään. Myös vanhuspalvelulaki on ehdottoman tarpeellinen, vaikka se tietääkin lisäkustannuksia myös Hämeenlinnassa. Meillä on viimeistään nyt syytä priorisoida asioita ja miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Hangosta vierailulla käynyt anoppini ihaili Hämeenlinnan kukkaloistoa ja totesi, että ”teillä on näköjään varaa panostaa paljon keskustan puistoihin ja kukkaistutuksiin”. Niin, en tiedä olisiko. Niille on vain myönnetty rahat kuin apteekin hyllyltä, toisin kuin moneen muuhun kohteeseen. Kyllähän puistot ovat kesällä kauniita, mutta en siltikään ole varma, olisiko nuo ystävyyden-, laivarannan- ja kirkkopuistot olleet ihan välttämätöntä korjata ”rahaa säästämättä, laadusta tinkimättä”.
Hallitusohjelma sisältää paljon välttämättömiä uudistuksia, jotka maksavat. Tärkeänä tavoitteena oli valtion velkaantumiskierteen katkaiseminen, mutta se tavoite jää nyt valitettavasti saavuttamatta. Hyvä, jos velkaantumisvauhtia saadaan edes hiukan hillittyä. Uusia leikkauksia ja veronkiristyksiä onkin todennäköisesti edessä, jos Euroopan talouskriisi laajenee. Hyvinvointiyhteiskuntamme tulee olemaan ennen näkemättömien haasteiden edessä ja silloin kysytään halua pitää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.
Vaikka taivaalla leijuu talouden myrskypilviä – ja tänään ihan oikeitakin myrskypilviä - niin meillä on kuitenkin KESÄ! Aurinko lämmittää (toivottavasti joskus) kaikkia kaupunkilaisia, eikä uimarannoillekaan ole pääsymaksua. Ihanaa kesää ja leppoisaa lomaa!
Lämmin kiitos äänestäjälleni! Jokainen ääni on luottamuksen osoitus, jota arvostan. Tehtävät jatkuvat kaupunginvaltuustossa ja opettajanpöydän takana. Kaikki työ on tärkeää.
Tänä aamuna luokassa puhuimme vaalien tuloksesta. Toki oppilaat tiesivät, että ope oli ollut ehdokkaana. Aikamme juteltuamme eräs 8-vuotias pikkumies teki mielestään hienon oivalluksen:
- Ope, kun sitä Tarja Halosta ei voi enää valita presidentiksi ja kun sä et päässyt eduskuntaan, niin sähän voit seuraavaks hakee presidentiksi!
Täytyypä harkita, jos tulee paikka auki Hämeen Sanomiin 
Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille rauhallista ja levollista pääsiäisen aikaa. Hiljennytään pääsiäisen sanoman äärelle ja nautitaan keväästä!
 Vaalikampanjan aikana olen tavannut ihmisiä toreilla ja turuilla. Vaalityössä parasta onkin juuri ihmisten kohtaaminen. Olen saanut kuunnella monenlaista tarinaa ja kannanottoa. Tässä niistä muutama.
Eräs perheenisä tuli juttelemaan kanssani verotuksesta. Mies on hyvätuloinen agronomi ja kahden alle kouluikäisen lapsen isä. Hän hämmästeli minulle veroprosenttiaan, joka on 18,5. ”En oikein tiedä, mitä kaikkia vähennyksiä minulla on, mutta kyllä tuo veroprosentti tuntuu aika pieneltä. Olisin hyvinkin valmis maksamaan muutaman prosentin lisää”, mies sanoi.
Kokoomus on esittänyt veronalennuksia kaikissa palkansaajaryhmissä. Jäin miettimään, kuinka paljon tämän agronomin veroprosenttia pitäisi vielä alentaa…?
Tänään Forssan torilla tapasin useita eläkeläisiä. Moni päivitteli kohonneita asumis- ja ruokakustannuksiaan. ”Vaikka kuinka pihistää, eivät rahat tahdo millään riittää”, murehti eräskin mummo. Hän on tullut koko ikänsä toimeen omillaan, eikä tahtoisi enää vanhoilla päivillään mennä hakemaan toimeentulotukea. Pienessä eläkkeessä ei ole paljoa pelivaraa, jos mökin lämmityskulut ja ruokalasku edelleen kasvavat.
Olen sitä mieltä, että on väärin kerätä yhä suurempi osuus veroista välillisinä veroina, kuten arvonlisä- ja energiaveroina. Kaikkein köyhimpienkin on elettävä, syötävä, asuttava ja liikuttava. Tässä kylmässä maassa on pakko lämmittää koteja. Harva asutus ja heikosti toimiva julkinen liikenne pakottaa useimmat myös oman auton käyttöön. Hyvin toimeentulevat voivat toki ohjata kulutustaan näissä menoissa ja hyvä niin. Pienituloisilla ei kuitenkaan ole varaa asentaa mökkiin maalämpöä tai ostaa uutta vähäpäästöistä autoa.
Progressiivisen veron osuus valtion verotuloista on enää noin kuudesosa. Mielestäni olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista maltillisesti lisätä valtion tuloveron progressiota. Myös pääomatuloveroa on syytä nostaa. Mahdolliset veronkevennykset tulisi kohdistaa ainoastaan pienituloisille. Heillä raha ei mene sukanvarteen, vaan joka sentti kulutukseen ja tarpeeseen.
Olen pahoillani, että kommenttini OAJ:n vaalipaneelissa 23.3. antoi väärän kuvan äänestyskäyttäytymisestäni lomautusasiassa. Kirjoitin jo asiasta oikaisun Hämeen Sanomien mielipidepalstalle, mutta on paikallaan julkaista teksti myös täällä.
Paneelissa kysyttiin kaupungin työntekijöiden lomautuksista. Minä sanoin vastustaneeni niitä ja kannattaneeni lomautusten sijaan veroprosentin hiukan suurempaa nostamista, jolloin lomautuksia ei olisi ollenkaan tarvittu.
Pelkäsin lomautusten negatiivisia vaikutuksia monelle sektorille, etenkin mahdollisuuteen työllistää nuoria. Lomautusten ainoana realistisena vaihtoehtona näin kunnallisveroprosentin nostamisen 0,25 % yli kaupunginhallituksen esityksen. Näin olisi kerätty noin 2,5 miljoonaa enemmän verotuloja, mikä vastasi suunnilleen lomautusten arvioitua nettosäästöä.
Valtuuston budjettikokouksessa 16.11.2009 Kaija-Leena Savijoki ehti ennen minua tekemään esityksen, että valtuusto vahvistaa vuoden 2010 tuloveroprosentiksi 19,25. Ritva Oinonen ja minä kannatimme Savijoen esitystä. Asiasta äänestettiin, mutta kaupunginhallituksen pohjaesitys (19 %) voitti.
Hämeenlinnan kaupungin viime vuoden talousarvion sitova loppusumma oli 297,8 miljoonaa euroa. Tähän oli laskettu mukaan lomautukset. Kun esitys veroprosentin nostosta ei mennyt läpi, en nähnyt lomautuksille enää todellisia vaihtoehtoja. Taloudesta vastuuta kantavana luottamushenkilönä en voinut ajatella kaupungin lainamäärän kasvattamista yhtään enempää.
Lomautukset olivat huono päätös ja toivottavasti niihin ei tarvitse enää koskaan turvautua. Olin kuitenkin valitettavasti päätöksessä mukana, eikä siitä pääse mihinkään.
 Olen toiminut opettajana 26 vuotta. Näiden vuosien aikana moni asia koulussa on muuttunut. Enää ei kirjaintauluissa lue ”N niin kuin neekeri” eikä luistelutunnilla leikitä ”Kuka pelkää mustaa miestä”. Enää ei nousta seisomaan vastatessa eikä seisota nurkassa häpeämässä. Työtavat ovat kehittyneet, opetusvälineet parantuneet ja kouluruokakin monipuolistunut. Pisa-tutkimus mairittelee meitä tuloksillaan ja lukutaidossa olemme Euroopan kärkeä.
Koulu on muuttunut, mutta kaikki muutokset eivät välttämättä ole olleet myönteisiä. Pahoinvointia ja masennusta esiintyy jo alaluokkalaisilla. Käytöstavat ovat kadonneet ja monella nuorella on elämänhallinta hukassa. Niin tosin taitaa olla monen oppilaan vanhemmillakin. Osa kodeista tuntuu ulkoistaneen kasvatustyön koululle ja vanhemmuuden yhteiskunnalle.
Monikulttuurisuus rynnistää kouluun maahanmuuttajien muodossa ja opettajan pitäisi osata ottaa huomioon jokaisen oppilaan kulttuuri, tavat ja uskonto. Koulujen monikulttuurisuus voi rikastuttaa kouluyhteisöä, mutta se asettaa kuitenkin opettajat monien uusien tilanteiden ja kysymysten eteen.
Peruskoulussa luodaan pohja koko myöhemmälle oppimiselle ja opiskelulle. Hyvät taidot äidinkielessä, matematiikassa ja vieraissa kielissä luovat vahvan perustan, jonka varaan on helppo rakentaa jatko-opiskelua. Peruskoulussa harjoitellaan myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, jotka ovat yhä tärkeämpiä tulevaisuuden työelämässä.
Kuitenkin koulu saa jatkuvasti sinnitellä yhä tiukemman talouden keskellä. Opettajat säästävät ja pihistävät, laskevat lyijykyniä, kierrättävät kirjoja ja koettavat venyä täyttääkseen opetussuunnitelmien vaatimukset. Samalla he tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät ehdi auttaa, neuvoa ja kuunnella kaikkia oppilaita ja eriyttää opetustaan tarpeeksi.
Mitä pienemmästä oppilaasta on kysymys, sitä enemmän hän tarvitsee opettajan aikaa ja turvallista kouluyhteisöä, tilaa kasvamiseen. Lapsen kasvamisessa ei auta kiire eikä tehokkuusajattelu, eikä sen kasvun tuloksia välttämättä voida mitata Pisa-testeillä.
Jokainen alakoulun opettaja toivoo, että jossain kaukana koulupolun päässä elämään astuu tasapainoinen ja työkykyinen nuori aikuinen, joka osaa kantaa vastuuta niin itsestä kuin toisista. Hyvinvoiva ja osaava nuori on eläketakuu myös Suomen ikääntyvälle väestölle. Olemmeko vieläkään ymmärtäneet, että sijoittaminen lapsiin, nuoriin ja koulutukseen on yhteiskuntamme tärkein investointi? Pääoma on arvokasta, tuotto-odotukset korkeat ja sijoituksen huonon hoitamisen riski valtava.
 Eduskuntavaalivuoden alkaessa on hyvä muistella, mitä englantilainen valtiomies Thomas Moore toivoi ja rukoili jo 450 vuotta sitten. Asiat lienevät edelleen ajankohtaisia itse kullekin, varsinkin vaaleissa ehdokkaina oleville…
”Herra,
lahjoita minulle ruumiin terveyttä
ja kylliksi järkeä pitääkseni
ruumiini niin hyvässä kunnossa kuin voin.
Lahjoita minulle pyhitetty sielu,
joka pyrkii siihen
mikä on hyvää ja puhdasta,
joka ei salli pahan
pelotella itseään,
vaan löytää keinoja
saadakseen asiat kohdalleen.
Lahjoita minulle sielu,
joka ei tunne ikävystymistä
eikä nurinaa,
ei huokailua ja valittelua,
äläkä salli minun huolehtia liikaa
tästä jostain,
joka niin leventelee
ja nimittää itseään ”minäksi”.
Lahjoita minulle
ystävällisen huumorin taju.
Anna minulle armo
ymmärtää leikkiä,
jolla saisin hiukan onnea elämääni
ja antaisin sitä eteenpäin myös toisille.”
Kiitos teille kaikille blogini lukijoille matkaseurasta tänä vuonna!
Onnea ja siunausta uuteen vuoteen 2011!
t. Teija
|
|
|
